Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
(Me Before You, 2012)
Gummerus 2015, 473s.
Suom. Heli Naski
Luin viime vuonna Jojo Moyesin kirjan Ole kiltti, älä rakasta häntä ja vaikka en kirjaan suoranaisesti rakastunutkaan, jätti se jälkeensä hyvän mielen. Lukeminenkin oli mukavan joutuisaa, joten oli selvää, että Moyesin tulevatkin kirjat jossain vaiheessa lukisin. Kun pian ilmestyvän Kerro minulle jotain hyvää -kirjan ennakkokappale sitten tupsahti postilaatikkoon, pakkasin sen mukaan viikonloppureissulle ja luinkin samaisen viikonlopun aikana.
Lou on elänyt koko 26-vuotisen elämänsä kotikylässään, suuren linnan kupeessa vanhempiensa, vaarinsa sekä siskonsa ja tämän 5-vuotiaan pojan kanssa. Pitkäaikainen poikaystävä Patrick on muuttunut leppoisasta löhöilijästä himourheilijaksi, jonka päässä pyörii lähinnä hiilihydraatit ja proteiinit, ei niinkään tyttöystävä tai varsinkaan mahdollinen kosinta. Lou ei ole opiskellut ammattia, eikä hänellä ole ollut mitään hinkua matkustella ulkomailla tai kotimaassakaan. Viimeiset kuutisen vuotta hän on työskennellyt paikallisessa kahvilassa, jonka omistaja kuitenkin yks kaks ilmoittaa sulkevansa paikan seuraavana päivänä. Lou etsii kiivaasti töitä, mutta niitä on kovin niukasti tarjolla. Lopulta hänet pestataan neliraajahalvaantuneen miehen henkilökohtaiseksi avustajaksi puolen vuoden sopimuksella. Tuon työsuhteen aikana Lou oppii näkemään itsensä uudella tavalla.
Kerro minulle jotain hyvää on paljon parempi ja enemmän kuin kannen perusteella odotin. Kansi näyttää kepeältä ja vähän höpsöltä, mutta tarina ei olekaan chick litille ominaiseen tapaan suoraviivaisen selkeä. Kerronta on nautinnollisen sulavaa ja lukeminen erittäin helppoa. Ja se tarina. Ai että, kuinka se vei mukanaan hyvin pian, eikä päästä lukijaansa aivan helpolla. Vaikka kirjan voikin lukea viihteellisenä hömppänä, on kirjalla myös vakavammat teemansa.
Pidin tästä kirjasta valtavan paljon. Se on mielestäni huomattavasti parempi kuin edellinen suomennettu teos niin sisällöltään kuin rakenteeltaankin. Tarinakin on monessa mielessä uskottavampi ja äärimmäisen koskettava. Ne kirjan mukana tulleet nenäliinat olivat ehdottomasti tarpeellisia. Tosin minun oli turvauduttava myös särkylääkkeeseen, sillä itkemisestä tulee aina kova päänsärky.
Ihana, ajatuksia ja tunteita herättävä lukukokemus.
