Blue Lily, Lily Blue & The Raven King

Maggie Stiefvater:
Blue Lily, Lily Blue & The Raven King

Scholastic Audio 2013 & 2016, 10h 3min + 11h 51min
Lukija: Will Patton

Nyt on kuunneltu koko Raven Cycle -sarja, vaikka mieli teki luovuttaa. Kahdesta ensimmäisestä osasta blogatessa moitinkin jo Will Pattonin lukutyyliä, enkä sopeutunut siihen näissä kahdessa viimeisessäkään.

Blue, Gansey, Ronan ja Adam jatkavat Glyndŵrin ruumiin etsintöjä ja joutuvat matkan varrella vaikka kuinka moneen yllättävään tilanteeseen. Minun oli erittäin vaikea seurata juonta, kun huomio kiinnittyi aivan liikaa Pattonin erikoisiin tulkintoihin, mutta ainakin Bluen isä löytyy ja äiti katoaa, mutta löytyy taas. Ronan oppii lisää kyvystään tuoda asioita unista ja Blue ja Gansey yrittävät piilotella rakastumistaan muilta. Jonnekin väliin tarinaa putkahtaa myös kolme ranskalaisaksentilla puhuvaa veljestä (kolmoset, jos en väärin muista) ja heidän roolinsa jäi suureksi arvoitukseksi, sillä Pattonin ranskalaisaksentti vei taas kaiken huomion.

Olisin niin hirveästi halunnut hullaantua tähän sarjaan! Tässä on tosi paljon sellaista mistä pidän ja sitten tämä lukija onnistui sössimään koko homman. Tai kuuntelijana minä annoin lukijalle liikaa "valtaa". Jos nämä joku päivä suomennetaan tai löydän nämä englanninkielisinä jostakin, niin luen uudestaan paperiversiona ja yritän unohtaa Pattonin aiheuttamat traumat.

The Raven Boys & The Dream Thieves

Maggie Stiefvater:

The Raven Boys
The Dream Thieves

Scholastic Audio 2011 & 2012,
11h 8min & 12h 45min

Lukija: Will Patton

Kaipasin jotakin kevyttä, lievästi jännittävää ja ehkä hitusen teiniromantiikkaa sisältävää kuunneltavaa ja päätin tutustua tähän Maggie Stiefvaterin Raven Boys -sarjaan. Kahden ensimmäisen osan jälkeen olen vielä vähän ymmälläni, enkä osaa oikein sanoa edes sitä, pidänkö näistä vai en.

Blue Sargent on selvänäkijä-(yksinhuoltaja)äidin ainoa lapsi ja tottunut siihen, että korteista luetaan milloin mitäkin ennustuksia. Bluelle itselleen on kerrottu jo kauan sitten, että kun hän suutelee tosirakkauttaan, tämä kuolee. Bluella ei ole selvänäkijän kykyjä, mutta mystisellä tavalla pelkkä hänen läsnäolonsa saa yliluonnolliset asiat voimistumaan.

Läheisen poikakoulun, Aglionbyn, oppilaista Blue haluaa pysyä mahdollisimman kaukana, sillä heistä olisi varmasti vain harmia. Tietystikään moinen välttely ei onnistu ja tuota pikaa Blue yhdessä muutaman Aglionbyn Raven Boyn kanssa etsii muinaisen Walesin prinssin, Owain Glyndŵrin, hautaa ja "ley linea", jonka Blue perheineen tuntee nimellä Corpse Road. 

Suurin ongelma näissä kirjoissa on lukija. On ihan ymmärrettävää, että lukija pyrkii muuttamaan ääntään tai äänenpainoaan siten etteivät kaikki kirjan hahmot kuulostaisi samalta. Will Patton ei kuitenkaan onnistu luomaan tarpeeksi monia eri puhetapoja, jotta jokainen hahmo kuulostaisi normaalilta. Yksi nuorukainen kuulostaa omituiselta sekoitukselta huutokaupanpitäjää ja aggressiivista pelleä. Blue, samoin kuin moni muu naispuolinen hahmo, taas kuulostaa haavemaailmaan unohtuneelta humalaiselta, joka lähinnä henkäilee repliikkejään.

The Raven Boysien maailmassa on kuitenkin paljon sellaista mistä pidän. Tässä liikutaan toden ja yliluonnollisen rajamailla luontevasti. Erityisen paljon pidän yhden pojan, Ronanin (joka kuulostaa Pattonin tulkitsemana aina vihaansa tukehtuvalta), kyvystä tuoda asioita unimaailmasta. Unimaailmojen sekoittuminen todellisuuteen on minusta aina kiehtova ajatus ja uskoisin että tämä kuvio on suuressa roolissa myös myöhemmissä kirjoissa.

Osittain puutteellisen kielitaidon, osittain kuuntelemista häiritsevän lukijan takia en ole aivan perillä siitä, miksi Raven Boysien johtajahahmo Gansey on niin innokas löytämään Glyndŵrin haudan ja mikä virka kaikilla niillä "ley lineilla" on, mutta jospa kokonaisuus hahmottuisi selkeämmäksi kahden muun osan myötä. Sitä romantiikkaa olisin toivonut olevan mukana vähän enemmän, mutta tuolla tappava suudelma -ennustuksella romanttiset jutut on aika hyvin karsittu minimiin.

Teinikirja ja uusia haasteita

Maggie Stiefvater: Forever 493s. (Scholastic Inc, 2011)

Forever on jatkoa kirjoille Shiver (Väristys) ja Linger (Häivähdys), joissa seurataan Gracen ja Samin elämää ja alkavaa suhdetta. Nuorten seurustelu ei suinkaan käy aivan mutkattomasti, kun toinen (Sam) muuttuu kylmän tultua ihmissudeksi. Hyvää ei tee sekään, että siinä vaiheessa kun Sam ei enää muutu sudeksi, Grace muuttuu.

Niin, onhan näitä teinikirjoja ihmisen ja vampyyrin/ihmissuden välisestä rakkaudesta kirjoitettu ja luettu jo pilvin pimein, eikä todellakaan aina järin onnistuneesti. Aiemmista osista pidin aivan valtavasti. Niissä on paljon samanlaista vahvaa tunnelatausta kuin Stephenie Meyerin Houkutuksessa, mutta myös sopivasti jännitystä ja toimintaa. Odotin tätä viimeistä osaa innolla yli vuoden ja aloin lukea ihan täpinöissäni. Jokin tässä nyt vain jäi vajaaksi.

Kirja alkaa vauhdikkaasti ja jatkaa siitä mihin Häivähdys loppuu. Juonta en lähde kuvailemaan, mutta kerron, että tähän kirjaan ei juurikaan niitä suuria tunteita mahtunut. Toimintaa kyllä oli sitäkin enemmän, melkein liikaa. Forever muistuttaa liikaa toimintaelokuvan viimeistä kolmannesta, joka pursuaa säntäilyä ja häsläämistä.

Stiefvater on hyvä kertoja, jonka kieli on helppoa olematta lapsellista (tai teinimäistä). Forever on hyvä kirja, joka kuitenkin oli minulle iso pettymys suurten odotusten jälkeen. Lukeminenkin oli pettymyksen vuoksi hidasta.

Foreverillä valloitan Yhdysvallat.

No, toivottavasti onnistun seuraavaksi valitsemaan jotain parempaa luettavaa. Kirjastosta olen kantanut kotiin vaikka mitä kivaa, muun muassa Rakel Liehun Helenen, jolla aion osallistua Lurun Taiteilijaelämää-haasteeseen. Pikkuhiljaa alkaa tulla kiire saada luettua myös joku +500 sivuinen kirja Satun Minihaasteeseen. Kiire siksi, että olen yleensä lukijana sellainen nautiskelija, joka lukee vain hiukan nopeammin mielessään kuin ääneen.