Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Patrick Harris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Patrick Harris. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. maaliskuuta 2023

Taikajengi

Taikajengi
Neil Patrick Harris: Taikajengi
Aula & Co 2018, 273s.
Suom. Sirpa Parviainen
Kuvitus: Lissy Marlin

 

Olen viime aikoina ottanut asiakseni lukea kirjoja, jotka ovat olleet syystä tai toisesta kesken ikuisuuden. Neil Patrick Harrisin Taikajengi-sarjan ensimmäisen osan olen aloittanut kolmesti. Lopulta vaihdoin fyysisen kirjan äänikirjaan ja se toimi minulle paljon paremmin. Kirjassa on itse tarinan lisäksi välilukuja, joissa opetetaan taikatempputekniikoita. Kiinnostavaa, mutta keskittymistä rikkovaa. Samoin kirjassa on kätketty viesti, johon kuuluvia kirjaimia eksyin etsimään niin paljon, että unohdin keskittyä itse tarinaan. (Sain vastikään ADHD-diagnoosin, joten minulla tosiaan on tavallista enemmän vaikeuksia keskittymisen kanssa.)

Mutta itse kirjaan. Carter on elänyt vuosikausia Kettu-enonsa hoivissa. "Hoivissa" on tosin liioittelua: Kettu-enossa ei ole hitustakaan hoivaamisviettiä. Hän pitää kyllä Carterin kutakuinkin kylläisenä ja useimpina päivinä heillä on jonkinlainen katto päidensä päällä, mutta siinäpä se. Kettu-eno on opettanut Carterille taikatemppuja, joiden avulla hän huijaa ihmisiltä rahaa. Carter inhoaa sekä enoaan että huijaamista ja hän on vannonut, ettei koskaan varasta.

Lopulta Carter saa tarpeekseen Kettu-enon vääryyksistä ja karkaa. Hän päätyy kaupunkiin, jossa on vierailemassa B. B. Bosson kiertävä tivoli. Tivolin väki ei vain vaikuta sen rehellisemmältä, kuin enokaan. Onnekseen Carter löytää kaupungista ystäviä, vieläpä taikuudesta innostuneita ja seikkailu voi alkaa.

Olen niin iloinen siitä, että älysin kokeilla tätä äänikirjana. Pidin tarinasta todella paljon ja äänikirjassa eivät ne taikatemppuosiotkaan sotkeneet keskittymistäni juuri lainkaan. Aion suositella tätä sekä töissä että kotona ja toivottavasti rohkenen kokeilla sarjan jatko-osiakin.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Neil Patrick Harris - Choose Your Own Autobiography

Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography
Crown Archetype 2014, 291s.
Äänikirja:
Random House Audio 2014
7h 15min

Lapsena rakastin niitä kirjoja, joissa sai itse valita mihin suuntaan tarina etenee. Tarjonta ei ollut kauhean laaja, mutta luin uudestaan ja uudestaan paria kirjastosta löytyvää Taistelupeli-kirjaa ja yhtä Viisikkoa, joka oli muokattu tällaiseksi versioksi.

Myös Neil Patrick Harris rakasti tuon tapaisia kirjoja ja siksi hän kirjoitti oman elämäkertansa samaan muotoon. Choose Your Own Autobiography ei siis tosiaankaan ole perinteinen elämäkerta, sillä Harris ei edes väitä kaikkea kertomaansa todeksi. Toki näidenkin kansien sisällöstä on totta (ainakin) toinen puoli, mutta lukijan iloksi luvassa on myös mitä erikoisempia juonenkäänteitä ja lukuisia Harrisin kuolinkohtauksia.

Kuuntelin tämän äänikirjana, vaikka hyllystä olisi löytynyt ihan perinteinen kirjaversiokin. Luonnollisesti tekstiä ja kirjan rakennetta muutenkin on pitänyt vähän muokata, jotta äänikirjasta on saatu toimiva, mutta hommassa on onnistuttu loistavasti. Harris lukee kirjan itse ja lukee muuten mahdottoman miellyttävästi. Koska äänikirjassa ei kovin helposti hypitä sivulta toiselle, kuuntelijalle kerrotaan kappaleiden jälkeen vaihtoehtoja ja kehotetaan sen jälkeen joko jatkamaan kuuntelemista tai odottamaan. Käytännössä toki tulee kuunneltua koko ajan, mutta eipä haitannut yhtään.

Choose Your Own Autobiographya oli tosiaan ilo kuunnella. Harrisin asenne on ihailtavan positiivinen, lempeä ja kiitollinen. Ei ole maailman helpointa olla avoimesti homoseksuaali perheellinen mies, vaikka toki vaikeampiakin kohtaloita maailmaan mahtuu. Luonnollisesti kirjassa kerrataan Harrisin näyttelijänuran kohokohtia, painopisteen ollessa Doogie Howserin ja Barnie Stinsonin rooleissa. Lisäksi Harris kertaa erilaisia juontotehtäviään palkintojenjakotilaisuuksissa ja roolejaan musikaaleissa. Vaikka hetkittäin tarkat selostukset jonkin musikaalikohtauksen synnystä ja toteutuksesta melkein puuduttivat, ei tämä ainakaan minun mielestäni mennyt mitenkään brassailuksi. Sinne tänne Harris on ripotellut reseptejä ja korttitemppuja, jotka ikään kuin herättelevät kuuntelijan keskittymään tarkemmin.

Ääneen pääsee myös liuta Harrisin tuttavia, mutta paras oli kappale, joka alkaa sanoilla "And then comes David." Harris muistelee ensikohtaamistaan tulevan puolisonsa kanssa David Burtkan kommentoidessa tekstiä samaan aikaan. Tämä luku on toteutettu myös kirjassa hauskasti:



Äänikirjaversio on hilpeä ja hauska, mutta luulen että kirjaversiokin tulee vielä luettua sillä siinä pääsee varmasti nauttimaan vielä paremmin poukkoilevasta ja mahdolliseen äkkikuolemaan päättyvästä tarinasta.