J.M. Barrie: Peter Pan
Mukaillen kertonut Peter Oliver
(Peter Pan, tämä versio julkaistu alunperin 1990)
Kirjalito 1992, 108s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Kuvitus: Eric Kincaid
Myönnän heti tämän: en ole lukenut alkuperäistä Peter Pania millään kielellä, vaan Peter Panin tarina on tuttu lähinnä Disney-versioina. Luonnollisesti tiesin siis odottaa jotakin vähemmän siloiteltua, mutta enpä ollut varautunut siihen, että Peter Pan henkilönä olisi näin vastenmielinen. En nyt yritäkään olla tekemättä juonipaljastuksia, sillä sen verran tunnetusta tarinasta on kyse.
Peter Pan houkuttelee kolme lasta, Wendyn, Johnin ja Michaelin, mukaansa Mikä-Mikä-Maahan, joka on kaikille lapsille tuttu unen ja valveen rajamailta. Mikä-Mikä-Maassa ei ole järin seesteistä ja rauhallista, sillä petoeläimet jahtaavat punanahkoja, jotka jäljittävät merirosvoja, jotka puolestaan etsivät kadonneita poikia. Koko ajan täytyy siis olla varuillaan ja valmiina taisteluun.
John ja Michael sulautuvat vaivatta kadonneiden poikien joukkoon, Wendy taas ottaa hoitaakseen äidin roolin. Wendy laittaa ruokaa, siivoaa, pyykkää ja paikkaa sukkia, kertoo iltasatuja ja tuntuu olevan oikein tyytyväinen osaansa. Pikkuhiljaa pojat alkavat unohtaa menneisyytensä, mukaan lukien omat vanhempansa.
Peter Pan on ylimielinen ja itsekäs määräilijä, jota kaikki tuntuvat varauksetta ihailevan. Kapteeni koukku merirosvoineen on hurja ja raaka mies, kuten kunnon merirosvolle sopiikin. Hän haluaisi nitistää Peter Panin keinolla millä hyvänsä, mutta päätyykin itse krokotiilin vatsaan. Ruumiiden määrää en laskenut, mutta melkoinen joukko merirosvoja ja punanahkoja tässä heittää henkensä. Onneksi lapset osasivat sivuuttaa raaimmat jutut ja Mikä-Mikä-Maasta jäi heille taianomainen ja houkutteleva kuva.
Peter Pan on ylimielinen ja itsekäs määräilijä, jota kaikki tuntuvat varauksetta ihailevan. Kapteeni koukku merirosvoineen on hurja ja raaka mies, kuten kunnon merirosvolle sopiikin. Hän haluaisi nitistää Peter Panin keinolla millä hyvänsä, mutta päätyykin itse krokotiilin vatsaan. Ruumiiden määrää en laskenut, mutta melkoinen joukko merirosvoja ja punanahkoja tässä heittää henkensä. Onneksi lapset osasivat sivuuttaa raaimmat jutut ja Mikä-Mikä-Maasta jäi heille taianomainen ja houkutteleva kuva.
Mutta vielä siitä Peter Panin ärsyttävyydestä. Peterin asenne Wendyä kohtaan on jonkinasteisesta ihailusta huolimatta alentuvaa. Ensinnäkin koko kirjaa vaivaa äärimmäisen stereotypinen sukupuoliroolitus. Toki kyseessä on vanha tarina ja sen jossain määrin ymmärtää, mutta voi ankeus Wendyn kohtaloa! Siinä vaiheessa kun Wendy, John ja Michael palaavat takaisin vanhempiensa luo muut kadonneet pojat mukanaan, lupaa Peter käydä noutamassa Wendyn luokseen viikoksi joka kevät - tekemään kevätsiivouksen. Peter tuntuu olevan kykenemätön empatiaan tai ylipäätään ajattelemaan muita ihmisiä. Ilmeisesti tässä pitäisi nähdä jotakin suurta symboliikkaa, mutta en siltikään ymmärrä! Äääh!
Kuvitus kirjassa on sentään ihan nättiä ja runsasta. Poikia miellytti erityisesti se, että merirosvot olivat myös kuvissa pelottavan näköisiä.
