Taisin erehtyä ovesta

Anni Polva: Taisin erehtyä ovesta

Karisto 1978, 271s.

Kannen kuva: Arvo Granholm

Anni Polvan kirja Taisin erehtyä ovesta on yksi kirjahyllyni ylpeyksistä. Miksikö? No, ihan kannen perusteella :) Tällä kansikuvalla on minuun väistämätön hihittely-vaikutus, niin ettei vaikkapa kaatosade enää tympäisekään ihan niin paljoa kuin normaalisti. Katsokaa nyt vaikka tuon väärän oven avanneen naisen tyrmistynyttä ilmettä ja verratkaa sitä pehmyttukkaisen pulisonkimiehen levolliseen, kenties rakkaudenkyllästämään katseeseen. Ihailkaa hetki Miehen raikasta pyyhettä ja miettikää, millainen mies aloittaa pukeutumisensa kravatin solmimisella. Ja kellokin välkehtii, ah, niin viettelevästi.

Seuraavaksi hieman sisällöstä. Raija, sievä lääkintäjumppari, on tapaillut jo jonkin aikaa Sakua, joka ei liikoja hempeile ja lepertele. Suukkojenkin suhteen Saku on kovin pihi, eikä kihloista ole puhuttu vielä sanaakaan, vaikka yhdessä on oltu jo melkein vuosi. Työkaverin syntymäpäivillä Raija tapaa Pärren, rikkaan ja komean poikamiehen, joka kehuskelee ylpeänä lukuisilla naisseikkailuillaan. Muiden tyttöjen ollessa sulaa vahaa Pärren edessä Raija nakkelee niskojaan, mikä saa Pärren kiinnostumaan hänestä palavasti. Pärre jahtaa Raijaa väsymättä hankkiutumalla tämän potilaaksi, tarjoamalla autokyytiä ja lopulta ilmoittautumalla samalle valokuvauskurssille. Vähitellen alkaa Raijakin kiinnostua Pärrestä, mutta Sakukin on pidettävä mielessä.

Tässäpä vasta mainio päännollauskirja. Suuria yllätyksiä kirja ei tarjonnut, mutta sellaisia en kyllä odottanutkaan. Toisinaan on varsin hauskaa lukea jotain sellaista, minkä loppuratkaisun tietää jo ensimmäisillä sivuilla.