10. Suosikkiklassikko
Olen klassikkojen suhteen aika ennakkoluuloinen. Haluan lukea monia klassikoita, mutta muutaman huonon klassikon jälkeen sitä ei enää jaksakaan uskoa kaikkia hehkutuksia. Varsinkin Gulliverin matkat oli puuduttava ja toisti itseään kaikki ne sadat sivut. Jotenkin olin elänyt siinä luulossa, että Gulliverin matkat olisi hauska ja lastensatumainen, mitä se ei todellakaan ollut. No, tämän ja parin muun vähemmän mairittelevan klassikkokokemuksen jälkeen en asettanut rimaa kovin korkealle, kun aloitin Täällä pohjantähden alla -trilogian.
En pystynyt lukemaan kaikkia osia peräjälkeen, koska jokainen osa antoi niin paljon ajattelemista. Varmaan olen nukkunut koulussa historiantunneilla, kun moni asia valkeni minulle vasta nyt. Erityisesti sisällissota, sen rajuus ja raakuus, valkeni vasta näiden kirjojen myötä. Toisen osan jälkeen kulutinkin paljon aikaa erilaisten sisällissotaa koskevien tietokirjojen parissa, joista haluan tässä erikseen mainita teoksen Tampere 1918, johon haluan ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin.
Täällä pohjantähden alla on ehdottomasti ansainnut paikkansa kotimaisena merkkiteoksena. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaamaan tunteitani tätä kohtaan. :)
