Aron morsiamet 12

 

Kaoru Mori: Aron morsiamet 12
Punainen jättiläinen 2020, 192s.
Suom. Antti Valkama

Kaoru Morin upea Aron morsiamet -sarja on edennyt kahdenteentoista osaan. 

Tälläkin kertaa liikutaan enimmäkseen Smithin ja hänen nuorikkonsa matkassa, nyt aiemmin tutuksi tulleessa taloudessa. Smithillä ei ole pääsyä naisten puolelle palatsia, mutta onneksi Talas on seurannut tarkasti miehensä työskentelyä ja tarjoaa apuaan.

Toisaalla vanhoilla tuttavuuksilla on tylsää. Laila ja Leily, ärhäkät kaksoset, aloittavat miestensä kanssa ajatuksilla leikittelyn, mutta ajautuvat tapojensa mukaan sanaharkkaan. Toisia viihdyttävät kissan touhut, toisia ihan muunlaiset puuhat.

Pidän tästä sarjasta todella paljon, mutta näin osa kerrallaan luettaessa tulee auttamatta sellainen olo, että luettava loppuu kesken. Sarjassa on aika paljon hahmoja ja kun monia heistä seurataan näin niukassa sivumäärässä, ei kukaan saa kovin paljoa ruutuaikaa (hah!).

Ihanteellista - ainakin minulle - olisikin, jos tätä julkaistaisiin muutaman osan mittaisina omnibus-painoksina. Isompi kokokaan, sellainen jättipokkarityyppinen, ei olisi lainkaan huono asia.

Sarjakuvia

Kei Sanbe: Poissa 7 & 8

Punainen jättiläinen, 2019
Suom. Taavi Suhonen

Pitkästä tajuttomuudesta herännyt Satoru toipuu vähitellen. Fyysinen kunto palautuu sinnikkään kuntoutuksen tuloksena, mutta palaako muisti? Muistoja kyllä on, mutta Satorun on vaikea tietää mitkä muistot ovat aitoja. Viimeisessä osassa Satoru osallistuu äitinsä ja Kumin kanssa vuotuiseen tapahtumaan, jossa on luvassa erilaisia tehtäviä, ruokaa ja ilotulitus. Juhlijoiden joukossa on kuitenkin myös eräs vaarallinen henkilö.

Poissa oli minulle erittäin hyvin sopiva sarja. Pidin alusta asti tarinan ideasta sekä kuvituksesta. Myönnän senkin että sarjan lyhyys on vaikuttanut positiivisesti lukukokemukseen, koska olen alusta asti tiennyt tarinan päättyvän varsin kohtuullisessa ajassa.

Poissa-sarjaan on tulossa vielä ainakin yksi osa, mutta nähdäkseni sarja saa jo kahdeksannessa osassa ihan pätevän loppuratkaisun. Mielenkiinnolla odotan, mitä viimeisessä osassa tapahtuu.

-------------------------------------------------------------------

Jean-Yves Ferri: Vercingetorixin tytär
Egmont kustannus 2019, 48s.
Piirrokset: Didier Conrad
Suom. Mirka Ulanto

Asterix on ollut yksi sarjakuvasuosikeistani lapsesta asti. Uusimpia seikkailuja vaivaa kuitenkin jonkinlainen epämääräinen ponnettomuus.

Vercingetorixin tytär on vähän laiskanlainen seikkailu, jossa ei hirveästi seikkailla eikä edes sanailla nasevasti. Voittamattomien gallialaisten kylään tuodaan Vercingetorixin tytär, jota pitäisi paitsi suojella petturivakoilijalta ja roomalaisilta, myös vahtia, sillä tytöllä on tapana karkailla. Tietysti tytär karkaa ja sitten hänet käydään pelastamassa ja loppu hyvin kaikki hyvin: villisikaa ja juotavaa kaikille muille, paitsi Trubadurixille.

Conradin piirrostyyli on erittäin mainio, mutta edes laadukas piirrostyö ei pelasta vetelää tarinaa.

-------------------------------------------------------------------

 

John Allison: By Night
Piirrokset: Christine Larsen
Boom! Box 2019, 112s.

John Allisonin kirjoittaman By Night (vol. 1) -albumin nappasin kirjastosta lainaan puhtaasti siksi, että rakastan Giant Daysia. By Nightiin en rakastunut ollenkaan.

Jane ja Heather ovat ilmeisesti olleet aikaisemmin ystäviä, mutta high schoolin jälkeen tiet ovat vieneet erilleen. Eräänä päivänä Heather ilmestyy Janen työpaikan portaille ja kohta he ovatkin tutkimassa paikallisen firman tiloja, salaa tietenkin. He löytävät eriskummallisen projektorin, joka avaa portaalin toiseen maailmaan.

Sinänsä herkullinen idea ei ehdi tässä albumissa kehittyä juuri mihinkään. Myöskään tarinan hahmot eivät oikein toimi. Janen ja Heatherin välit ovat oudot, eivätkä Janen työkaveri tai Heatherin isä tahdo oikein lunastaa paikkaansa kokonaisuudesta. Latteaa oli.

Kesän sarjakuvia

Lukujumittamiseni on koskenut myös sarjakuvia, mutta jonkin verran niitäkin on tullut luettua. Tässä pikakatsaus niihin:

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Sammakko 2019, 139s.
Suom. Helena Kulmala

Liv Strömquistin aiemmat albumit ovat olleet loistavia ja luonnollisesti odotin samaa tasoa tältä Einsteinin vaimoltakin. Mutta nyt ei kyllä vakuuttanut. Kirjan tarinat ovat jotenkin liian sekalaisia ja jäävät turhauttavan pinnallisiksi.

Pettymys, mutta kansikuva on kyllä loistava.

---------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 5 ja 6

Punainen jättiläinen 2019
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan viides osa tuntui vähän tylsältä väliosalta, mutta kuudennessa osassa meno onkin jo aivan toisenlainen.

Satoru saa selville murhaajan henkilöllisyyden, mutta joutuu välittömästi itse hengenvaaraan. Silloin kun takaumaa toivoisi, sitä ei tulekaan ja Satoru joutuu kulkemaan pitkän matkan päästäkseen takaisin.

---------------------------------------------------------

Hanna Gustavsson: Yölapsi
Sammakko 2019, 188s.
Suom. Elias Lahtinen

14-vuotias Ingrid haluaa olla rauhassa, katsoa pornoa ja masturboida. Myös musiikki kiinnostaa, koulu ei niinkään.

Hanna Gustavssonin esikoisalbumi Yölapsi on piirrosjäljeltään karuhkon rosoinen, mutta tyyli sopii kyllä oivallisesti tarinaan. Tarinaa ei voi mieltää kasvukertomukseksi, sillä Ingridissä ei ole havaittavissa kasvua.


En osaa tarkasti sanoa mikä tässä tökki, mutta selkeästi se jokin oli Ingridissä itsessään.

---------------------------------------------------------

Mariko Tamaki: Laura Dean
Keeps Breaking Up with Me
First Second 2019, 289s.

Laura Dean Keeps Breaking Up with Me kertoo epäterveestä on-off-suhteesta, jossa toinen kärsii kun toinen huitelee menemään miten lystää. Hankala "parisuhde" vie paljon energiaa ja huomiota, jopa niin paljon, ettei muille ystäville tahdo löytyä aikaa.

Tarina on hyvin todentuntuinen ja uskottava. Vaikka tässä kirjassa pariskunnan molemmat osapuolet ovat naisia, ongelmat ja kipukohdat pätevät myös toisenlaisiin pariskuntiin.

Sivusta tai jälkeenpäin on helppo huudella ohjeita, pudistella päätään ja kehottaa irtautumaan huonosta suhteesta. Tunteet eivät vain ole niin helposti muokattavissa, vaikka järki sanoisikin muuta kuin sydän.

---------------------------------------------------------

Kaoru Mori: Aron morsiamet 11
Punainen jättiläinen 2019, 192s.
Suom. Antti Valkama

Minulta oli mennyt ohi tiedotukset Aron morsianten uudesta osasta, mutta onneksi huomasin sen kaupan lehtihyllyssä.

Tässä osassa ainoa negatiivinen asia on se, että tässä keskitytään Smithin ja Talasin tarinaan: kuinka Talas pääsi aavikolta Ankaraan ja jatkuuko heidän matkansa yhdessä vai omia teitään. Pienenä sivutarinana kerrotaan Smithin taskukellon tarina.

Piirrostyyli on yhtä ihastuttavan yltäkylläistä kuin aiemminkin.

---------------------------------------------------------

Thi Bui: The Best We Could Do
Abrams ComicArts 2018, 329s.

The Best We Could Do kertoo Thi Buin perheen tarinan siitä, kuinka Vietnamilaisperhe päätyi venepakolaisina Amerikkaan.

Tarina on totta kai mielenkiintoinen ja Thi Buin piirrostyyli on mielestäni hieno. Kerronnallisesti en vain oikein viihtynyt tämän kirjan parissa. Ihan niinkin pieni yksityiskohta kuin Buin ja hänen sisarustensa syntymien kuvaaminen sekalaisessa aikajärjestyksessä tuntui väärältä ratkaisulta.

Maltillinen värimaailma sopii kertomukseen täydellisesti.

Kevään mangaa

Kohei Horikoshi: My Hero Academia 1 ja 2
Sangatsu Manga 2019, 191 ja 207s.
Suom. Antti Valkama

Sain iloisena yllätyksenä My Hero Academian kaksi ensimmäistä numeroa. Izuku on poikkeus muiden joukossa. Lähes kaikilla muilla on jokin supervoima, oikku, mutta häneltä sellainen puuttuu tyystin. Supersankaruus on arkinen juttu, mutta sankareissakin on eroja: jokainen haluaisi mieluiten olla se paras. Izuku kohtaa yhden suurimmista supersankareista, All Mightyn, ja pääsee kuin pääseekin pyrkimään supersankarikouluun.

Esikoinen luki nämä nopeasti ja oli aivan innoissaan. Minulta meni aika paljon kauemmin, sillä toistuvat taistelut tekevät kirjojen yleisilmeen mielestäni sekavaksi ja sotkuisiksi. Sinänsä supersankaritarina oli kiinnostavan erilainen kuin ne, joihin olen tähän mennessä törmännyt.

My Hero Academia ei herättänyt suuremmin mielenkiintoani, mutta jo mainittu lapsi lukee näitä nyt toiseen kertaan ja ilmoitti harkitsevansa koko sarjan hankkimista omaksi.

--------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 4
Punainen jättiläinen 2019, 191s.
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan neljäs osa taas oli kovastikin mieluista luettavaa.

Satoru on palannut uudestaan lapsuuteensa. Hän aikoo jälleen pelastaa koulutoverinsa murhaajalta ja korjata muutaman muunkin vääryyden. Tällä kertaa Satorun muuttunut olemus ei jää kaikilta huomaamatta ja yllättäen Satoru saa myös apua yritykseensä.

Yllätyin siitä, kuinka tämä osa loppui lähes seesteisesti. Ei minkäänlaista jännitysmomenttia! Hetken jo luulin sarjan loppuvan kokonaan, mutta jatkoa on luvassa ainakin viiden osan verran. Jännä nähdä, kuinka paljon Satoru onnistui asioita muuttamaan tällä kertaa.

Piirrostyyli on miellyttävää ja tarinassa pysyy hyvin mukana.

Mangaa

Kei Sanbe: Poissa 3
(Boku dake ga inai machi 3, 2013)
Punainen jättiläinen 2019, 208s.
Suom. Taavi Suhonen

Satoru yrittää tehdä kaikkensa menneisyydessä, jotta saisi pelastettua useamman ihmisen hengen. Asiat eivät kuitenkaan etene toivotulla tavalla ja yhtäkkiä Satoru huomaa olevansa jälleen äitinsä kuolemaa seuranneessa tilanteessa. Satorun on pysyttävä piilossa, mutta samalla pitäisi yrittää muuttaa tapahtumia parempaan suuntaan.

Poissa-sarjan tunnelma on melkein epätoivoinen, eikä lukiessa malta pitää taukoja. Satorun takaumien hallitsemattomuus tekee kaikesta vielä ahdistavampaa, kun koskaan ei voi tietää, saako Satoru uuden mahdollisuuden vai ei.

Tietysti osa loppuu kutkuttavaan cliffhangeriin ja seuraava osa ilmestyy vasta huhtikuun loppupuolella! Kääk!

Hiromu Arakawa: Fullmetal alchemist 5-7
Sangatsu manga 2018

Suom. Juha Mylläri

Fullmetal alchemistista olen pitänyt alusta asti, mutta näistä kolmesta viimeisimmästä osasta olen tykännyt tähän mennessä eniten. 

Viidennessä osassa Alphonse ja Edward matkaavat Winryn kanssa kaupunkiin, joka on automail-proteesien keskus. Winry on aivan onnensa kukkuloilla saadessaan tutustua kaikkiin upeisiin virityksiin. Kuudennessa osassa pojat menevät tapaamaan alkemian opettajaansa. Samalla muistellaan menneitä niin, että lukijakin pääsee näkemään veljekset pikkupoikina ja todistamaan niitä tapahtumia, joiden seurauksena Al muuttui lapsesta jättihaarniskaksi. Seitsemännessä osassa Al kidnapataan. Sieppaajat ovat epämääräistä väkeä, joista osa on ihmisen ja jonkin eläimen yhdistelmiä, mutta yksi väittää olevansa homunculus, keinoteikoinen ihminen.

Kaikissa osissa on taisteluita, tai vähintäänkin vauhdikkaita takaa-ajoja. Myös huumoria on ripoteltu sopivasti sinne tänne kaiken toiminnan jä jännityksen sekaan. 

Suosikkini hahmoista on Al, jonka melko keskeisestä roolista seitsemännessä osassa olin oikein ilahtunut.

Poissa 2

Kei Sanbe: Poissa 2
(Boku dake ga inai machi 2, 2013)
Punainen jättiläinen 2018, 193s.
Suom. Taavi Suhonen

Poissa sarjan ensimmäisen osan lopussa tapahtuu jotakin sellaista, minkä 29-vuotias Satoru haluaa ehdottomasti perua. Satorulla on hallitsematon kyky elää jokin tilanne uudestaan ja uudestaan, kunnes hän on muuttanut asioiden kulkua siten, että uusi toimintatapa pelastaa jonkun hengen. Satoru ei pysty valitsemaan, mitä tilanteita hän muuttaa, mutta tällä kertaa hän haluaa muutosta niin paljon, että hän huomaa olevansa aika kaukana menneisyydessä. Mitä kaikkea hänen on muutettava, jotta parinkymmenen vuoden päästä ei tapahtuisi sitä, mikä tapahtui?

Sarjan idea on todella kiinnnostava, samoin toteutus. Tämä on piinaava ja ahdistava tarina, jota lukiessa tulee mietittyä myös sitä, osaisiko itse tehdä mitään toisin, jos vastaavaan tilanteeseen joutuisi. Ja jos osaisi, millaiseksi nykyhetki muovautuisi?

Edelleen pidän piirrosjäljestä, tarinan sulavasta etenemisestä ja ruutujaon vaihteluista. Seuraavaa osaa odotan jo kovasti.

Poissa (Erased 1)

Kei Sanbe: Poissa
Erased 1
Punainen jättiläinen 2018, 196s.
Suom. Taavi Suhonen

29-vuotias Satoru on pitsalähettinä toimiva sarjakuvataiteilija. Hän ei menesty kummassakaan työssään sen paremmin kuin sosiaalisissa tilanteissa. Satorulla on erikoinen kyky tai vaiva: toisinaan hän kokee eräänlaisia takaumia ja elää jonkin hetken uudestaan ja uudestaan. Aika lähtee etenemään vasta sitten, kun Satoru on muuttanut tapahtumien kulkua jollakin tavalla. Takaumia alkaa tulla entistä useammin, eikä Satorukaan pysty huomaamaan aivan kaikkea. Vähitellen Satoru alkaa myös muistaa lapsuudestaan asioita, jotka on jostain syystä unohtanut kokonaan.

Poissa ilmaantui postilaatikkooni täysin yllättäen. Kansikuvan perusteella tämä näyttää lapsille suunnatulta kertomukselta, mutta takakannessapa kököttääkin 14-vuoden suositusikäraja. Tarina on kiinnostava ja pidän siitä, kuinka luontevasti kerronta etenee. Takaumat on kuvattu onnistuneesti ja tunnelma tiivistyy painostavaksi hallitusti hiipien.

Pidän Kei Sanben piirrostyylistä ja ruutujakojen vaihtelusta. Poissa on koukuttava sarjan avaus, jonka loppukohtaus yllättää.

Aron morsiamet 10 ja Fullmetal Alchemist 4

Kaoru Mori: Aron morsiamet 10
(Otoyome gatari vol. 10)
Punainen jättiläinen 2018, 192s.
Suom. Antti Valkama

Karluk opettelee metsästämään sekä jousella että haukalla. Samalla hän toivoo saavansa lisää lihaksia, jotta olisi vahvempi ja miehekkäämpi. Hän toivoo kasvavansa sellaiseksi puolisoksi, jonka kanssa Amira-vaimo voisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Henry Smithin matka Ankaraan on venynyt pitkäksi, mutta lopulta hän pääsee perille. Smith haluaisi palata heti takaisin aron kansojen pariin, jotta voisi tallentaa heidän arkeaan uudella kamerallaan. Poliittinen tilanne maailmalla on kuitenkin hyvin levoton. Ankarassa Smith törmää myös erääseen vanhaan tuttuun.

Aron morsianten kymmenes osa on aivan yhtä laadukas kuin aiemmatkin. Kuvituksessa riittää yksityiskohtia, jotka eivät kuitenkaan tee kokonaisuudesta täyteen ahdettua tai tunkkaista. Ainoa harmi on sivumäärän vähyys, joka on kyllä ihan standardi, mutta kun olisin halunnut lukea kerralla enemmänkin.

Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 4
Sangatsu Manga 2018, 184s.
Suom. Juha Mylläri

Fullmetal Alchemistin neljännessä osassa veljekset Edward ja Alphonse ovat jälleen korjauksen tarpeessa. Alphonse alkaa epäillä omaa alkuperäänsä, mikä aiheuttaa hieman ylimääräistä päänvaivaa.

Viisastenkiven etsinnät eivät tässä osassa kauheasti etene, mutta ei se mitään. Tarina tuntuu kuitenkin rullaavan kivasti, vaikka aika raakaahan meno ajoittain on.

Piirrosjäljestä kiittelen, samoin käännöksestä.

Luetuista lyhyesti

Philippe Dupuy & Charles Berberian: It Don't Come Easy
Drawn & Quarterly 2017, 222s.

Neljä vuotta sitten luin kaikki Jeanin elämää -sarjakuvat, jotka kirjastosta löysin. Pidin niistä ja nyt löysin yllätyksekseni tällaisen ihan uuden Jean albumin. Paitsi että en ole ollenkaan varma, onko tämä uusi, vai kokoelma vanhoista tarinoista. Osa jutuista tuntui hämärästi tutuilta ja albumin alussa Jeanin ja Cathyn suhde on epämääräisessä ollaanko vakavissaan vai eikö -vaiheessa.

No, oli kuinka vain, ihan kiva albumi tämä oli. Jeanin kämppikseksi päätynyt ystävä Felix on kyllä yksi ärsyttävimmistä ja turhauttavimmista hahmoista aikoihin! En ymmärrä, miten Felix on voinut saada ex-tyttöystävänsä pojan huoltajuuden! Felix on pelkkää lusmuilua, suurpiirteisiä haaveita, pummilla elämistä ja naisten jahtaamista. Kuvottava kaveri.

Kore Yamazaki: Velhon morsian 8
Punainen jättiläinen 2018, 180s.
Suom. Antti Valkama

Velhon morsiamen juoni ei tässä osassa tunnu etenevän yhtään. Kovin on Chise taas heikossa kunnossa ja hirveästi on dramaattisuutta ihan kaikessa. Mutta se itse tarina jotenkin tökkii.

Yamazaki on höystänyt tarinaansa niin monilla hahmoilla, ettei ehkä pitäisi hätkähtää kun yksi (uusi) hahmo kertoo suonissaan virtaavan temppeliprostituoitujen veri, mutta hätkähdin silti. En tiedä liittyykö tämä verenperimä Chisen tarinaan jotenkin oleellisesti, mutta vahvasti epäilen.

Ehkäpä tässä vaiheessa luovutan Velhon morsiamen suhteen ja keskityn niihin manga-sarjoihin, joista oikeasti pidän. Full Metal Alchemist ja Aron morsiamet vetoavat minuun huomattavasti enemmän.

J.K. Rowling: Tästä alkaa elämä
(Very Good Lives, 2015)
Otava 2018, 73s.
Suom. Lotta Sonninen

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan osaa keskittyä kuuntelemaan juhlapuheita. En muista millainen puhe pidettiin ylioppilasjuhlissa tai valmistujaisissa. Enkä näköjään muista edes sitä, missä kaikkialla olen puheita kuullut.

No, Tästä alkaa elämä on Rowlingin puhe, jonka hän on pitänyt Harvardin yliopistossa vuoden 2008 valmistujaisseremoniassa. Jos olisin ollut yksi noista valmistuneista, muistaisin varmasti sen, kuka puheen piti, mutta sisällöstä? En osaa sanoa.

Näin aikuisena paperilta luettuna puhe on oikein kiva, hauska ja inspiroivakin.

Joris Chamblain: Cici's Journal
The Adventures of a Writer-in-Training
First Second 2017, 150s.
Kuvitus: Aurélie Neyret

Cici's Journal sisältää kaksi tarinaa, joissa kirjailijanurasta haaveileva Cici paitsi kirjoittaa, ratkoo myös arvoituksia. Ensimmäisessä tarinassa Cici ystävineen näkee metsässä oudon maalipönttöjä kantavan miehen. Toisessa tarinassa Cici selvittää, miksi eräs vanha nainen tekee viikoittain saman bussimatkan, aina kirja kädessään ja allapäin.

Tarinat ovat koskettavia ja herttaisia. Sarjakuva lieneekin suunnattu noin 10-12 -vuotiaille.

Maalipönttösedän tarinassa on enemmän visuaalisuutta ja sellaista salaperäisyyttä, jota itse rakastin lapsena. Toisessa tarinassa taas arvoitus on monimutkaisempi.

Pidin tästä kokonaisuudesta ja etenkin Neyret'n herttaisesta piirrostyylistä.

Manga-kooste

Mangaakin olen jonkin verran lueskellut, joten tässä nopea kooste viimeksi luetuista.

Alkuteos: Makoto Shinkai
Sarjakuva: Ranmaru Kotone:
your name. 03
Sangatsu Manga 2018, 164s.
Suom. Janne Mökkönen

Tykkäsin tästä your name. -sarjan päätösosasta tosi paljon. Tarina etenee kauniisti, vauhdikkaasti ja tunnelmallisesti. Pidän piirrosjäljestäkin kovasti.

Taki yrittää parhaansa mukaan pelastaa Mitsuhan ja mahdollisimman monta muuta ihmistä lähestyvän komeetan alta. Tehtävä ei ole helppo, eikä hupeneva aika helpota asioita lainkaan.

En keksi sarjasta mitään moitittavaa. Juoni on hyvä ja toteutus kaikin puolin onnistunut.

Elokuvakin minulla oli kirjastosta lainassa, mutta en sitten halunnutkaan katsoa sitä näin pian kirjojen lukemisen jälkeen. Joskus myöhemmin sitten.

Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Poika ja peto 2-4
Sangatsu Manga 2017
Suom. Janne Mökkönen

Poika ja peto on vauhdikas neliosainen sarja, joka perustuu samannimiseen animaatioelokuvaan. Puoliorvoksi jäänyt Kyuta päätyy rinnakkaismaailmassa asuvan Kumatetsu-pedon oppilaaksi. Kumpikaan ei ole kommunikoinnin mestari ja molemmat tuiskahtelevat milloin mistäkin. Varttuessaan Kyuta alkaa kiinnostua enenevässä määrin myös ihmisten maailmasta, mutta petojen puolella on ehkä sittenkin jotakin sellaista, mitä ilman hän ei halua olla.

Pidin tästä sarjasta tosi paljon. Tarina etenee melko vähillä vuorosanoilla, jolloin piirrokset pääsevät suurempaan rooliin. Kyutan ja Kumatetsun välit ovat huvittavan kiemuraiset, kun kumpikaan ei halua myöntää ajattelevansa toisesta oikein mitään hyvää. Silti heidän välilleen muodostuu vahva side. Sarjassa riittää huumoria ja toimintakohtaukset on kuvattu hyvin onnistuneesti.

Kore Yamazaki: Velhon morsian 7
Punainen jättiläinen 2018, 177s.
Suom. Antti Valkama

Velhon morsiamen seitsemännen osan kohdalla on pakko myöntää, että tässä huidellaan sen verran vauhdilla paikasta ja henkilöstä toiseen, että en hirveän hyvin pysy kyydissä mukana. Chise on jälleen kerran ongelmissa oman jaksamisensa kanssa ja Eliaskin kiukuttelee ihan kummia. Joku ryöstää kaksi lohikäärmettä ja sitten kootaankin yhteen hirveä määrä väkeä huutokauppaan ostamaan lohikäärme turvaan ilkeämmiltä otuksilta.

Minua ärsyttää se, että Chise on vähän väliä ihan avuton ja uupunut ja voih ja blääh. Elias on aivan hämy haahuilija, josta ei tiedä onko se ihan eksyksissä vai ehkä sittenkin kunnioitusta herättävän viisas.

Mieshahmojen neitokasvot turhauttavat, koska en tunnista heitä ellei nimiä mainita.

Luettuja ja kuunneltuja

Alexander McCall Smith: Fatty O'Leary's Dinner Party
W F Howes 2014, 3h 47min.
Lukija: Steven Crossley

Pidän kovasti Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-sarjasta ja ajattelin että ehkä tämä Fatty O'Leary's Dinner Party tarjoaisi jotakin vähän saman tyyppistä viihdykettä.

Miljöö on kovasti erilainen kuin kuuma Botswana, sillä tässä kirjassa 40-vuotta täyttävä Fatty O'Leary lähtee vaimonsa kanssa Irlantiin, esi-isiensä maahan. Fatty on mukava mies, jolla on paljon ystäviä. Hän on myös reilun kokoinen, mikä aiheuttaa ongelmia heti odotetun matkan alussa ahtaassa lentokoneessa. Irlanti näyttää juuri sellaiselta kuin Fatty on aina kuvitellutkin, mutta mikään ei suju suunnitelmien mukaan.

Fatty O'Leary's Dinner Party muistuttaa hieman P.G. Wodehousen tyyliä, jossa kommellukset seuraavat toisiaan. Mutta siinä missä Wodehouse onnistuu pitämään tunnelman enimmäkseen hilpeänä, McCall Smithin tarina aiheuttaa kiusaantuneisuutta. Tässä kirjassa nimittäin kaiken "hauskuuden" lähteenä pidetään nimenomaan Fattyn lihavuutta. Että hahhah! lihavan miehen matkalaukku katosi, samoin kuin sen vaatteet pyykkikoneesta! Mistäs noin isolle muka saataisiin vaatteita päälle! Ja hohhoh! nyt se ei saanut tarpeeksi ruokaa ja sille jäi nälkä! Vielä pitäisi huvittua veneretkestä, jonka päätöksen voinette arvata ja monesta muusta vastaavasta "hupaisasta" tilanteesta.

Kiukutti kuunnella, mutta toivoin koko ajan, että homma muuttuisi paremmaksi. Ei muuttunut.

Ahndongshik: Lindbergh 8
Sangatsu Manga 2017, 192s.
Suom. Juha Mylläri

Lindbergh-sarjan viimeistä osaa en voi mennä kehumaan.  Tässä osassa käydään pitkitettyä lopputaistelua, tehdään muutama paljastus menneisyydestä, taistellaan vielä vähän ja jätetään se minua eniten kiinnostanut arvoitus (Knitin istän kohtalo) täysin auki.

Jotenkin niiiiiin turhauttava sarja, ettei mitään rajaa.

Kore Yamazaki: Velhon morsian 6
Punainen jättiläinen 2017, 187s.
Suom. Antti Valkama

Velhon morsiamen kuudennessa osassa ollaan joulutunnelmissa. Chise saa salaperäisen kutsun saapua Lontooseen - jouluostoksille. Kotikyläänsä palattuaan hän törmää hätääntyneeseen tyttöön, jonka pikkuveli on kadonnut. Erityisen oudoksi katoamisen tekee se, etteivät tytön vanhemmat tai isovanhemmat muista poikaa koskaan olleenkaan.

Pidän Chisestä, mutta Eliaksesta en saa oikein minkäänlaista otetta. Hän on välillä enemmän ohikulkija kuin yksi päähenkilöistä. Edelleenkään Chisen ja Eliaksen väliltä en löydä mitään tunnelatausta, mutta ehkä sellainen kuitenkin on olemassa - tai kehittyy joskus myöhemmin.

Vaikka en ihan täysin myyty sarjalle olekaan, pidän sen ideasta ja piirrostyylistä niin paljon, että ehdottomasti seuraan Chisen ja Eliaksen vaiheita jatkossakin.

Roddy Doyle: Smile
Random House UK 2017, 5h 3min.
Lukija: Roddy Doyle

Victor Forde on juuri muuttanut asumaan yksin suurin piirtein lapsuutensa maisemiin. Hän käy joka ilta Donnelly's pubissa oluella, kaikessa rauhassa. Eräänä iltana hänen seuraansa änkeää mies, joka käyttäytyy tuttavallisesti, vaikka Victorilla ei ole hajuakaan miehen henkilöllisyydestä. Ehkä hänellä on edes hämäriä mielikuvia Fitzpatrickiksi esittäytyneen miehen sisaresta?

Smile jättää jälkeensä paljon kysymyksiä, mutta pidin siitä. Victor melkeinpä pakotetaan muistelemaan kouluaikojaan ja ensimmäistä naisystäväänsä, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa, vaikka avioliittoa ei koskaan solmittukaan. Doyle on lukijana persoonallinen ja hänen hivenen ärtyneenoloinen äänensä sopi tähän kirjaan todella hyvin.

Mikään hupailutarina Smile ei missään nimessä ole, mutta kirjan nimelle on selkeä syynsä. Pidin tästä yllättävän paljon, ehkä eniten lopun jättämän häkellyksen ansiosta.

Bomarn: Pahispomo ja kissat
Punainen jättiläinen 2017, 128s.
Suom. Antti Valkama

Yllättäen posti toi tällaisen höpsön hauskan huumorimangan, Pahispomo ja kissat. Elokuvissahan gangsteripomoilla ja muilla pahiksilla on toisinaan lemmikkinään kissa ja tässä sarjakuvassa kissa ja pahis -kombosta muodostetaan ihan viihdyttävää huumoria.

Kissathan ovat, noin stereotypioituna, itsekkäitä ja viihtyvät laatikoissa. Ne vaativat huomiota hankalissakin tilanteissa ja tykkäävät leikkiä milloin milläkin.

Jos siis pahispomolla on salkku täynnä lunnasrahoja, se on kissalle mitä oivallisin petipaikka. Ja jos samainen pomo hellyydenpuuskassaan tilaa kissoille hulppean pikku mökin, kissat ihan takuulla valtaavat sen pakkauslaatikon.

Sarjan piirrostyyli on vähän jäykkä, eikä tässä tainnut olla yhtään oikeaa sanaa - vain hohotusta ja muita huudahduksia. Kissat ovat kuitenkin niin hassuja, että kyllä tätä lukiessa joulustressi ainakin hetkeksi hellitti.

Alto Yukimura: Hopeasokerimestari ja musta keiju 1+2
Alkuteos: Miri Mikawa
Sangatsu Manga 2016-2017
Suom. Antti Valkama

Hopeasokerimestari ja musta keiju on kaksiosainen sarja orvoksi jääneestä Annista, joka haluaa äitinsä muistoa kunnioittaakseen tulla hopeasokerimestariksi. Ann lähtee pitkälle ja vaaralliselle matkalle pääkaupunkiin turvanaan torilta ostamansa soturikeiju Schar. Hellämielinen Ann kohtelee Shcaria ja muitakin keijuja vertaisinaan, mitä kaikki ihmiset eivät katso hyvällä ja keijutkin suhtautuvat Annin kiltteyteen epäillen.

Matkalla Ann kohtaa vaaroja ja monia haasteita, mutta määrätietoisesti hän sinnittelee kohti unelmaansa.

Hopeasokerimestari ja musta keiju on söpö ja hienovireisen romanttinen tarina. Pidän kovasti sarjan piirrostyylistä, jonka hempeys ja herkkyys sopii tarinaan oivallisesti.

Juba: Viivi ja Wagner - On-nöff-suhde
Otava 2017, 64s.

Joulupukki toi minulle yhden kirjalahjan, jonka lukaisin heti aattona. Viivi ja Wagner -sarjan kahdeskymmenes osa oli ihan kiva. Osittain strippien huumori ei nappaa sitten yhtään, sillä esimerkiksi Wagnerin jatkuva kaljan ryystäminen on vain ärsyttävää. On tällä albumilla silti hyvätkin hetkensä, kuten vaikka Wagnerin kahden pallon pallomeri tai piparkakkumuurahaiskeko.

Aron morsiamet 1-9

Kaoru Mori: Aron morsiamet 1-9
(Otoyomegatari 1-9, 2009-2016)

Punainen jättiläinen 2014-2017
Suom. Antti Valkama

Olen suunnitellut lukevani Aron morsiamet -sarjaa ties kuinka kauan. Ainakin kerran lainasin pikkuveljeltä muutaman sarjan kirjan, mutta en mukamas ehtinyt niitä lukea. Nyt sain kaksi ensimmäistä osaa arvostelukappaleena ja siitä se sitten lähti. Onneksi kirjastosta löytyi seitsemän muuta osaa ja pääsin lukemaan laadukasta sarjaa tiiviiseen tahtiin.

Ensimmäisessä osassa 20-vuotias Amira avioituu 12-vuotiaan Karlukin kanssa. Myönnän, että tämä alkuasetelma tuntui vastenmieliseltä. Onneksi avioliitto vaikuttaa pysyvän platonisena kunnes tuore aviomies saa lisää ikää. Amiran sopeutumista uuteen kotikylään ja miehensä sukuun on ilo seurata, samoin englantilaisen tutkimusmatkailija Smithin intoa kirjata muistiin kaikki mahdollinen aron heimojen tavoista.

Sarjan edetessä Amira ja Karluk jäävät sopivasti taka-alalle ja muut hahmot saavat enemmän tilaa. osissa 4 ja 5 keskitytään vauhdikkaisiin kaksostyttöihin, jotka hinkuvat jo kovasti naimisiin ja pääsevätkin, vaikka itse avioliittoseremonia tuntuu tytöistä kovin pitkältä ja tylsältä. Kuudennessa osassa päästään kokemaan taisteluita ja enemmän vauhtia kuin aiemmissa osissa yhteensä, seitsemännessä osassa taas seurataan erään ylhäisörouvan sisarusliiton solmimista. Kaksi (toistaiseksi) viimeistä osaa keskittyy Amiran uuden kotikaupungin jälleenrakennukseen ja sosiaalisesti kömpelön Parian naimakauppoihin. Töksähtelevästi kommunikoiva tyttö joutuu aloittamaan kapioittensa teon alusta ja jännittämään samalla, onko mieluisa sulhanen valmis odottamaan niiden valmistumista.

Kuten lukutahdista voi päätellä, ihastuin tähän sarjaan ikihyviksi. Pidän sympaattisista hahmoista ja siitä, että tarinassa seurataan useita hahmoja, jolloin asioihin saadaan monipuolisempia näkökulmia. Kaikken eniten ihastuin kuitenkin Morin piirrostyyliin. Näissä sarjakuvissa ei ole säästelty yksityiskohdissa, vaan vaatteiden monimutkaiset kirjonnat ja monet muut yksityiskohdat on kuvattu tarkoin. Kannet ovat todella ilo silmälle ja antavat hyvän käsityksen siitä, millaisesta piirrostyylistä näiden sarjakuvien kohdalla saa nauttia.

Velhon morsian 1-5

Kore Yamazaki: Velhon morsian
(Mahoutsukai no Yome, 2014-2016)
Punainen jättiläinen, 2017
Suom. Antti Valkama

15-vuotias japanilaistyttö kaupataan erikoisessa huutokaupassa viidellä miljoonalla. Tyttö on sleigh peggy, ihminen joka näkee keijuja ja haltijoita. Tietämättään hänellä on myös erikoisia voimia. Tytön ostaa Elias, pääkallopäinen olio, joka on jotakin velhon ja ihmisen väliltä. Hän antaa tytölle nimen Chise ja ottaa tämän oppilaakseen, josta on myöhemmin tuleva hänen vaimonsa.

Näissä sarjan viidessä ensimmäisessä osassa Chise opettelee käsittelemään omia voimiaan sekä ymmärtämään kaikkia niitä lukuisia uusia hahmoja keijuista hirvittäviin pahiksiin. Chiselle magian käsitteleminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä hänen on vaikea säädellä sen määrää. Mitä niihin kaikkiin erikoisiin olentoihin tulee, myös Elias on Chiselle pitkälti iso kysymysmerkki.

Sarjan piirrosjälki on miellyttävää, joskin ajoittain mangalle tyypillisesti turhankin söpöä ja välillä makuuni liian pornoa. Jälkimmäisestä esimerkkinä olkoon Leannan sith, eräänlainen vampyyri, joka imee uhristaan verta ja antaa vastalahjaksi miehelle lahjakkuutta jossain asiassa. Leannan sithillä on hillittömät rinnat pikkuriikkisissä rintsikoissa ja jalassa niin minimaaliset pikkuhousut, että luultavasti ne pysyvät paikoillaan vain jonkin taian avulla.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin Englantiin, vaikka toki välillä sujahdetaan aivan toisenlaisiin maailmoihin.Ehkä silti juuri tämä englantilais-japanilainen yhdistelmä tekee tarinasta tunnetasolla jähmeän. Vaikka Elias ja Chise tuntevat kuuluvansa yhteen, en minä kokenut näiden kahden väliltä löytyvän oikein minkäänlaisia tunteita. Kumpikaan ei liikoja puhu tai kysele, vaan pohtii asioita itsekseen.

Parasta tässä sarjassa on monet pienet tarinat varsinaisen tarinan sisällä. Erityisesti pidin, julmuudestaan huolimatta, tarinasta nuorukaisesta joka yritti ilkeän  kiertävän taikurin ohjeilla pelastaa sairaalloisen vaimonsa.