Isä muuttaa yläkertaan

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

(Boven is het stil, 2006)

Karisto 2012, 323s.

Suom. Antero Helasvuo

Helmer van Wonderen elää kotitilallaan vanhan, kuolemaa lähestyvän isänsä kanssa. Helmer hoitaa lampaat, nuorkarjan, kanat ja aasit, mutta isän hän kantaa yläkertaan. Helmer on katkera isälleen, eikä haluaisi nähdä ja kuulla häntä mieluiten lainkaan. Kaksoisveli on kuollut jo kolmisenkymmentä vuotta sitten, äitikin on ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Helmerin arjen täyttävät velvollisuudet, joista hän huolehtii rutiinilla. Hiukan valoa arkeen tuo naapurin Ada ja tämän kaksi poikaa. Eräänä päivänä Helmer saa kirjeen Rietiltä, veljensä entiseltä morsiamelta ja pian maatilan arki muuttuu.

Bakkerin kirjasta on sanottu, että se muistuttaa Anne B. Ragden Berliininpoppelit -trilogiaa. Tähän vertaukseen on pakko yhtyä. Pidin Ragden sarjasta valtavasti ja kun vauhtiin pääsin, Isä muuttaa yläkertaan piti otteessaan hyvin samalla tavalla. Kerronta on verkkaista, eikä maatilan arjessa kauheasti tapahdu, mutta jokin tässä arkisuudessa viehättää suuresti. Bakkerin käyttämä kieli Antero Helasvuon onnistuneena käännöksenä on nautinnollista luettavaa. Ainoat miinukset annan kirjan kalseasta kannesta sekä muuten niin sulavan tekstin seasta silmille hyppivät perseet. Kun kirjassa ei kiroilla tai muutenkaan käytetä ronskia kieltä, niin neutraalimpi 'takapuoli' olisi tuntunut paremmalta.

Kirjan on lukenut myös Lumiomenan Katja, joka kyllä piti siitä, mutta koki kirjan hivenen liian hidastempoiseksi.

Vaimo kävi lääkärissä

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä

(Komt eev vrouw bij de dokter, 2003)

Like 2007, 344s.

Suom. Sanna van Leeuwen

Tein tutkimusmatkan omille kirjahyllyille ja nappasin sieltä luettavaksi tämän kauan lukulistalla roikkuneen kirjan. Vaikka Vaimo kävi lääkärissä on fiktiivinen kertomus, se pohjautuu kuitenkin vahvasti kirjailijan omiin kokemuksiin. Kluunin vaimo menehtyi syöpään 36-vuotiaana ja heillä oli 3-vuotias tytär.

Kirjan kertojana toimii Stijn, urallaan menestyvä nuori mies. Stijnillä ja hänen vaimollaan Carmenilla on mukava koti, molemmilla oma yritys sekä ihana tytär. Ainoa särö idyllissä tuntuu olevan Stijnin monofobia, eli sairaalloinen yksiavioisuuden pelko, joka pakottaa hänet käymään vieraissa. (Ai sun on pakko pettää! No sitten!) Kun Carmenilla sitten todetaan ärhäkkä rintasyöpä, josta parantumismahdollisuus on alle 40%, ei mikään enää tunnukaan itsestään selvältä.

Vaimo kävi lääkärissä on rehellinen ja koruton kertomus vakavasta sairaudesta. (Ja pettämisestä ja paljosta muusta.) Mikäli Stijn olisi ollut miellyttävä ihminen, olisin luultavasti itkenyt itseni kipeäksi. Nyt kirja jäi Stijniä kohtaan tuntemani vastenmielisyyden ja inhon tunteiden takia vähän liian etäiseksi. Kyllä minä silti itkeskelin, en minä sitä kiellä. Nuoren naisen sairastuminen ja lähestyvä kuolema liikuttavat varmasti kaikkia. Kluunin viljelemä musta huumori täytyy mainita erikseen, vaikka välillä kävikin mielessä, että saako tälle nyt oikeastaan nauraa. Eutanasia kuvataan sellaisena, kuin sen toivoisi aina olevankin: armollisena ja potilasta kunnioittavana tapahtumana.

---

Tämä kirja pääsee mukaan maailmanvalloitukseen ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen. Alankomaat, klik.