Helsingin kirjamessutunnelmia

Olipa hauskat messut!

Lähdettiin reissuun siskon kanssa ja kylläpä olikin mitkä lie planeetat tai sellaset kohillaan. Oli kirjoja, kirjapuhetta ja ennen kaikkea todella ilahduttavia ihmisiä!

 

 

Torstaina kiiruhdettiin reipasta tahtia junalta hotelliin, syömään jotain pientä ja sitten messuille, sillä esikoinen toivoi Paleface-kirjaansa nimmarin. Haastattelu oli kiinnostava näin kirjan lukeneellekin ja kuten kuvista ehkä näkyy, myös se nimmariosuus oli oikein onnistunut. Sekä Miettinen (vai pitääkö mun nyt puhua koko ajan Palefacesta? En tiedä.) että kirjan kirjoittanut Miska Rantanen juttelivat rennosti, vaikka jonoakin jo oli.
Saatoin vähän hymyillä.

 

Muuten se torstai kuluikin messuhallia kierrellessä ja esiintymislavojen sijainteja kartoittaessa. Väkeä oli, mutta hyvin mahtui vielä kulkemaan.

 

Perjantaiaamu alkoi hyvin heti aamupalalla. Osuttiin samaan pöytään erittäin mukavan seinäjokelaisen rouvan kanssa ja juteltiin kirjoista, keräilemisestä, hallituksen tehkää-lapsia-niin-saatte-rahaa -ideasta, paperinukeista ja tietysti myös kirjamessuista.

 

 

Kuunneltiin Miina Supisen haastattelu ja jatkettiin messuosastojen koluamista. Yritin päästä Osuuskumman kojulle, mutta heitä vastapäätä oli niin innokas feissarikaksikko, että kun heistä pääsi eroon, ei enää uskaltanut pysähtyä lähimaillekaan.

Istuskeltiin pitkä tovi kirjasomen tapaamispaikalla, jossa juteltiin vaikka mitä vaikka kenen kanssa, mutta nimiä ei taidettu hoksata mainita. :D

 

Koko messujen parhaat, kovaäänisimmät ja eniten poskissa tuntuneet naurut tarjosi Sukupolvileikkauksen livejakso, jota oli katsomassa suuri joukko yhtä paljon nauravia katsojia. Ihailen älyttömästi näiden kolmen kykyä - ja nopeutta - puhua hauskasti, mutta myös asiaa. Nimmaritkin hain Fathi Ahmedilta ja Lina Schifferiltä (joka myös ystävällisesti kirjoitti nimenselvennöksen :D), mutta Mikko Kuustosella oli niin kiire, että se jäi puuttumaan.
Mutta ei se mitään, mikäli Mikko tai joku hänen lähipiiristään sattuisi näkemään tämän postauksen, niin tiedoksi että voin kyllä antaa osoitteeni nimmaria varten!

Messujen jälkeen käytiin vielä kirjabloggari/-someporukalla syömässä ja sitten olikin jo pakko päästä nukkumaan.

 

 

Lauantaina nukuttiin pitkään, mutta ehdittiin hyvin seuraamaan keskustelua sarjakuvakustantamisen kriisistä. Ennen esitystä sisko hoksasi, että Pauli Kalliohan istui aivan meidän vieressä ja sitten juteltiinkin tovi Nivalasta ja Tuiskulasta. 

Myös sisko oli saanut lapseltaan nimmaritoiveen, (Salla Simukan kirjaan Poika ullakolla, poika kellarissa), joten kävimme kuuntelemassa keskustelua nuortenkirjallisuuden tulevaisuudesta. 

Mukavan lounastauon jälkeen suunnattiinkin lastenalueelle kuuntelemaan Kukkumaanmenoaika-kirjan esitystä. Ja siitäpä alkoikin messujen kohokohta! Tavallaan tää tarina ei ole ollenkaan mun kerrottavaksi tarkoitettu, kun seurasin vain sivusta, mutta kerron silti! Siskohan siis kuvitti tuon kirjan ja siinä ennen esityksen alkua toinen kirjoittajista, Sanna Stellan, kertoi että Pirjo Heikkilä (toinen kirjoittaja) ja haastattelija ovat molemmat estyneet, joten voisiko Tiina tulla mukaan lavalle. Ja tietysti se meni ja jotenkin tilanne meni niin, että pian Stellan luki satua Räkää syövät marsut ja Tiina näytteli siihen kuvituksen!

Kuva on tosi huono, koska lastenalue oli niin älyttömän pimeä, mutta siellä se sisko istuu telkkarin alla oikealla! Eikä siinäkään vielä kaikki, vaan esityksen jälkeen sisko päätyi myös Stellanin kaveriksi signeeraamaan kirjoja ja aivan sen vieressä oli M.A. Numminen!

Kuulostanko tosi hihkuisalta? No ei ihme, koska kyllä olen ihan tolkuttoman ylpeä siskon heittäytymiskyvystä! 

Seuraavaksi ohjelmassa piti olla Liv Strömquistin haastattelu, haastattelijana Li Andersson. Sain hyvän paikan eturivissä ja ihmettelin, että nyt on kyllä ihan eri kirjat esillä täällä ja niinhän siinä alkoikin Nobel-voittajan tuotannon esittely. Satunnainen ohikulkija osasi sentään kertoa, että esiintyminen oli peruttu ja myöhemmin illalla löysin tiedon kirjamessujen nettisivuiltakin. Olisin kuitenkin toivonut, että ohjelmamuutoksesta olisi mainittu korvaavan esiintymisen alussa.

Ei tämä pettymys kuitenkaan kauheasti ehtinyt harmittaa, koska kaikkea muuta kivaa oli jo ehtinyt tapahtua.

Jossakin kohtaa lauantaita osuttiin Hertta Kustannuksen osastolle samaan aikaan Siri Pettersenin kanssa ja siitäkin kehkeytyi oikein hauska juttutuokio. Puhuttiin korviksista ja annoin Pettersenille yhdet kirjakorvikset. Onkohan muuten tuossa kuvan oikeassa reunassa taustalla J.S. Meresmaa?

Vielä perjantaina olin itsestäni tosi ylpeä, kun olin onnistunut pitämään kirjaostokset todella maltillisena. Jotenkin lauantaina kuitenkin lipsahti ostohousut (tai -hame) jalkaan ja matkalaukkuun piti saada tungettua 19 ostettua ja neljä saatua kirjaa... Ei ihme, että laukku oli aika painava.

Kuten jo alkuun totesin, messut oli ihan huikeat.
Harmia tuotti oikeastaan vain mun uuden puhelimeni typerä kamera, joka on ihan tolkuttoman hidas. Kameran toiminta muistuttaa 90-luvun nettiä: kaikki lagaa, eikä mikään onnistu. Siksipä mulla ei olekaan messuilta kuin muutama onnistunut kuva, muut ovat tätä luokkaa:

Alle vuoden päästä messuillaan uudestaan! Jee!

Helsingin kirjamessut 2022

Parin vuoden koronatauon jälkeen pääsin viimein osallistumaan Helsingin kirjamessuille. Bloggaripassin sain Messukeskukselta, joten heille suuri kiitos! Tuntui hassulta olla keskellä suurta ihmismäärää kaiken tämän ihmisten välttelyn jälkeen. Ja outoa oli se, etten onnistunut törmäämään yhteenkään blogituttuun koko reissun aikana! 

Tällä kertaa en tehnyt tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä esiintymisiä kävisin katsomassa. Ensi kerralla täytyy kyllä suunnitella edes vähän, sillä olisin varmasti ehtinyt kuuntelemaan useampaakin haastattelua.

Monen muun tavoin halusin käydä kuuntelemassa Tommi Kinnusen haastattelua. Miten lie olinkin onnistunut unohtamaan sen kuinka hyvissä ajoin messuilla kannattaa mennä varmistamaan istumapaikka, tai edes sellainen paikka, jossa puheesta saisi vielä selvän. Oma mokani, että haastattelu peittyi yleisen messuhälinän alle. Pimeät kuut olen jo lukenut ja todella paljon tykännyt, mutta olisihan se keskustelu ollut sitäkin antoisampaa kuultavaa.

 

Mika Aaltolasta näin vilauksen signeerauspisteellä. Kyseinen piste oli muuten mainio paikka bongata kirjailijoita! Muutenkin käytännöllisen tuntuinen ratkaisu tällainen keskitetty signeeraus.

Lasten alueella kävin tutustumassa Helsingin toiseen kirjastoautoon. Oli kyllä nätti ja hyvin suunniteltu! Tilaa oli sekä oleiluun että hyllyjen tutkimiseen, lainausautomaattikin autosta löytyi! Näin itsekin kirjastoautossa työskennelleenä kummeksuin henkilökunnan wc-tilojen puutetta, mutta kuulemma autolla pyöritään sellaisissa paikoissa että hädän hetkellä vessaan kuitenkin pääsee.

Parasta messuilla ovat kirjat. Antikvariaattialueella silmiin osui muun muassa tuo Ihmisruumis-teos. Siinä oli liitteenä sisäelimiä ja ties mitä hermostoja, joita pystyi ikään kuin paperinuken vaatteiden tapaan sovittelemaan ihmishahmon päälle. Hinta oli kolminumeroinen, joten ostamatta jäi.

Rosebudin osastolla kiersin varmaan neljä kertaa ja joka kierroksella bongasin jotain houkuttelevaa. Jälleen oli tarjolla paitsi kirjoja, myös erilaisia muistivihkoja, tarralappuja, pelejä ja jopa korviksiakin. Aina yhtä monipuolinen osasto!

Sen verran ruosteessa messuvireeni oli, että valokuvia en hoksannut ottaa kuin ihan muutaman. Toivottavasti onnistun ensi vuonna paremmin. :)

Messujuttuja

Helsingin kirjamessut on nyt nautittu ja on messuraportin aika.
Jalkoja pakottaa ja toisessa ranteessa on mustelma kirjakassien kantamisesta, väsyttääkin kovasti, mutta silti mieli on oikein onnellinen. Ehdin nähdä ja kuulla (ja ostella) vaikka mitä, enkä ehtinyt kyllästyä ollenkaan.

Perjantaina hyppäsin junaan ennen kahdeksaa. Matka sujui oikein mallikkaasti, kunnes siskolta alkoi tulla kuvia kaikista kivoista jutuista, mitä messuilla oli kaupan. Iski sellainen "joku muu ehtii ostaa kaiken ennen kuin ehdin paikan päälle ensinkään" -paniikki, jonka vallassa junan vauhti tuntui hiipuvan ihan mitättömäksi. Yritin lueskella Lauren Grahamin kirjaa Talking as Fast as I Can -kirjaa, mutta keskittymiskykyni oli aika onneton. Äänikirja toimi sentään vähän paremmin, vaikka Rähinä: 7 veljestä - 20 vuotta Rähinää ei nyt ehkä ollut aivan osunein valinta tähän väliin.

Ihan ajallaan se juna lopulta Pasilan asemalle saapui ja minä kipittelin reippaana tyttönä ostamaan ensimmäisiä tuliaisia, joita en kylläkään saanut hankittua kun se liike, josta olisin hankintani tehnyt, oli vielä kiinni. Ei muuta kuin lisää kipittelyä ja kauhealla tohinalla Messukeskukseen, pressitilaan ja samalla vauhdilla itse messuille. Pian olikin ensimmäiset ostokset tehty ja kello sen verran, että siskon vetämä sarjispaja alkoi. Ja koska minua ei siinä pajailussa tarvittu mihinkään, hipsin päälavan laitamille kuuntelemaan Minna Rytisalon haastattelua.

Junassa alkanut levottomuus ei meinannut laantua millään, joten keskittymiskykyni oli ihan olematon. Käväisin seuraamassa hetken aikaa Revi se -runokirjan kirjoittaneiden Karri Paleface Miettisen ja Kaisa Happosen haastattelua, sitten taas säntäilin vähän sinne tänne.

Kolmelta olin onneksi jo sen verran tasaantunut, että maltoin keskittyä kuuntelemaan Päivi Alasalmen ja Pasi Klemettisen haastattelua Punavuori-lavalla. Sekä Alasalmen tuore romaani Riivatut, että Klemettisen tietokirja Karjalan räyhähenget ovat molemmat saaneet inspiraationsa samasta Ylöjärvellä 1885 sattuneesta tapahtumasarjasta. Tuolloin aivan yllättäen eräässä torpassa alkoivat esineet liikuskella itsekseen. Riivatut odottaakin jo blogattavien kirjojen pinossa, mutta voin paljastaa sen verran, että kirja on aivan loistava.

Perjantaille mahtui vielä Saara Turusen haastattelu, sekä keskustelu äänikirjoista, jota en tosin kuullut alusta asti, kun olin vahingossa merkinnyt itselleni muistiin väärän lavan. Lopuksi kokoonnuttiin vielä kahdeksan bloggaajan voimin Pop Up Messariin syömään ja jutustelemaan. Seura ja ruoka olivat oikein tasokkaita, mutta meteli sen verran kova, että keskusteleminen koko seurueen voimin oli varsin haastavaa.

Pätkäisesti nukutun yön jälkeen oli vuorossa toinen messupäivä ja Bonnierin järjestämä bloggariaamiainen. Tututtuun tapaan aamiaisella oli vieraina kirjailijoita, jotka tällä kertaa olivat Veera Nieminen, Satu Vasantola, Liina Putkonen, Antti Heikkinen ja Anja Snellman. Viiden keskenään erilaisen kirjailijan haastattelut olivat kiinnostavia ja pari kirjaa lisäsinkin luku-/kuuntelulistalle.

Olin suunnitellut meneväni kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, mutta ensimmäisestä haastattelusta myöhästyin ja sali oli jo täynnä ja toinen olikin jostain syystä peruttu. Harmitti, mutta jospa pääsisin kuulemaan häntä joskus toiste jossain muualla.

Antti Tuiskun haastattelun halusin ehdottomasti kuulla ja hivuttauduinkin paikalle niin hyvissä ajoin, että sain istumapaikan katsomon ylärivin tuntumasta. Mutta voi pyhä pettymys! Haastattelijana toiminut Maaret Kallio oli niin rauhallinen ja seesteinen, että haastattelu käynnistyi todella vaisusti. Kun joku yläriviläinen lähti raivaamaan tietään alas päin, hyödynsin tilanteen ja könysin itsekin pois paikalta. Harmitti, koska Tuiskun energialla haastattelustakin olisi varmasti saanut pirteän ja... no, energisen.

Seuraavaksi ohjelmalistallani oli Pekka Kytömäen palindromirunotuokio Aviadorin osastolla. Runot olivat mainioita, vaikka yleinen messuhäly vähän vaikeuttikin kuulemista. Jos Aattelu rulettaa on vielä jollakin lukematta, suosittelen edelleen lämpimästi!

Kustantamo S&S järjesti myös bloggaritilaisuuden monipuolisilla kirjailijoilla. Haastateltavina olivat Ida Salminen, Lauri Ahtinen, Annastiina Heikkilä, Katja Lahti, Sabine Forsblom. Keskustelu oli antoisaa ja jopa shokeeraavaa ja tilaisuuteen varattu tunti hurahti hetkessä ohi.

Jonkin aikaa kierreltyäni vuorossa oli Tommi Kinnusen haastattelu, johon en ihan pystynyt keskittymään, koska en saanut istumapaikkaa ja jalat olivat jo aika väsyneet. Mutta hyvä haastattelu, jonka jälkeen kadehdin entistä enemmän niitä, joilla Pintti on vielä lukematta.

Heti perään suuntasin Punavuori-lavalle, jolla Kirsin Kirjanurkan Kirsi haastatteli Marko Kilpeä ja Antti Tuomaista. Haastattelu rönsyili ihastuttavan luontevasti aiheesta toiseen, mutta haastattelija sai hyvin pidettyä rönsytkin aisoissa. Tämä taisi olla heittämällä hauskin haastattelu, sen verran rempseää ja rentoa meno oli.

Lauantai-illan kruunasi Maija Vilkkumaan haastattelu päälavalla. Olen kuunnellut Vilkkumaata vuosikaudet ja monista biiseistä on tullut tosi rakkaita. Haastattelu olikin antoisa, vaikka kysymykset olivat hieman liian pitkiä ja pohjustettuja. Helposti olisin kuunnellut vielä toisenkin puolituntisen tai tunnin tai kaksi. Olin rahdannut kotoa mukanani Kunnes joet muuttaa suuntaa -levyn takakansipaperin, johon sain Vilkkumaalta omistuskirjoituksen. <3 Onnistuin pitämään fanitukseni aika hyvin aisoissa, mutta ilahduin silti hirveästi, kun äiti oli ottanut nimmaritilanteesta "yhteiskuvan" muistoksi.

Sunnuntaina ei todellakaan ollut tarkoitus enää mennä messuille, mutta mentiinpä kuitenkin. Ohjelmia ei ollut aikaa seurata, mutta olipa vänkä kokemus nähdä messutila ilman väenpaljoutta! Kolusin pika pikaa läpi kahden euron osastot ja vähän kuin vahingossa ostosteni määrä plompsahti aika suureksi.


Kotimatka sujui ihan mukavasti, vaikka väsyttikin niin että nauroin aika paljon, kun sanoin vahingossa Pietarsääri.

Tässä vielä pikakatsaus osaan hankinnoista. Kehvolan osastolta ostin kirjallisia kirjanmerkkejä sekä postikortteja. Tykkään hirveästi!

Rosebudin yhdellä osastolla oli pyörryttävän laaja valikoima kaikkia houkutuksia, kuten erilaisia "viestivihkoja", listakirjoja, muistikirjoja, kortteja yms. Ostin muun muassa kirjanmerkkejä ja palapelin.

Iso Knut -sarjakuvien löytyminen oli kiva ylläri ihan jo siksi, että en enää muistanut koko sarjiksen olemassaoloa! Mutta heti kun näin kannet, muistin että näistäkin olen tykännyt.

Matkalaukkuun mahtui jälleen näppärästi pino kirjoja omaksi ilokseni, lisäksi raahasin kangaskassillisen luettavaa lapsille. (Ne kirjat ja muut tuomiset ovat jo iloisesti ympäri taloa, enkä jaksa lähteä kuvailemaan niitä.) Harmittamaan jäi ainoastaan se, että en ostanut Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan kolmea ekaa kirjaa heti kun ne näin, vaan harkitsin ostamista yön yli. Eihän niitä enää seuraavana päivänä ollut jäljellä!

Yhden messuhankinnan, Hirviöasiakaspalvelun, luin hotellissa ja nyt se odottaa ylväänä tuossa blogattavien kirjojen pinossa. Eli lukenut olen, blogannut en.

Messut olivat tosi mukavat. Oli ihanaa nähdä niin paljon kirjoja, kirjallisuusihmisiä ja ystäviä ja antautua oikein kunnolla kirjallisuuden vietäväksi. <3

Messuja kohti

Vuoden kohokohta, Helsingin kirjamessut, on täällä taas!
Olen fiilistellyt messuja etukäteen varovaisen maltillisesti, koska viimevuoden pettymys messuillepääsemättömyydestä on vielä kovin karvaana muistissa.


Messulehteä on kuitenkin tullut selailtua kiitettävästi ja suurpiirteiset aikataulut kirjattu muistiin.

Ihan ensiksi aion hipsiä suoraan juna-asemalta lasten alueelle seuraamaan, kun Tiina vetää alakoululaisille sarjispajaa.

Sitten yleisen kuljailun jälkeen haluan käydä kuuntelemassa Päivi Alasalmen ja Saara Turusen haastatteluja sekä myöhemmin keskustelua äänikirjoista. Lopuksi syömään ja hotelliin nukkumaan.



Lauantaille luvassa olisi pari tilaisuutta bloggareille ja tietysti kiinnostavia haastatteluja. Ylös olen kirjannut Teemu Keskisarjan, Tommi Kinnusen ja Maija Vilkkumaan haastattelut, mutta uskon löytäväni myös muita antoisia kuunneltavia.

Luonnollisesti aion myös tehdä kirjahankintoja. Ainakin Aku Ankan taskukirjoja ja mangaa aion matkalaukkuuni pakata, todennäköisesti myös paljon muuta. Jonkin sortin kirjakrääsä olisi iloinen yllätys! Joku kirjallinen muki tai edes kirjanmerkki.

Saapa nähdä, miten messusuunnitelmat pitävät vai pitävätkö ollenkaan. :)
Tätä kirjoittaessa pakkaaminen on melkein suoritettu, mutta se vaikein vaihe on vielä edessä: mitä luettavaa otan mukaan reissuun? Kesken on kaksi vetävää kirjaa, mutta kumpaakaan ei ole jäljellä niin paljoa, että niistä riittäisi luettavaa edes menomatkan ajaksi. Jos en osaa päättää matkakirjaa tai jos olen niin jännittynyt, ettei lukemisesta tule mitään, voin tietty kuunnella äänikirjaa. (Neljässä tunnissahan ehtii kuunnella vaikka kokonaisen kirjan!)

Nähdään messuilla!

Messusuunnitelmat ja kuinka ne eivät toteutuneet

Monien muiden bloggareiden tapaan valmistauduin Helsingin Kirjamessuille jo hyvissä ajoin. Selailin messulehteä moneen kertaan ja koetin selvittää, mitä ohjelmia ehtisin realistisesti ajatellen kuuntelemaan. Päällekkäisyyksiä jäi kyllä ihan viimeiseenkin aikatauluun, mutta noin yleisesti ottaen onnistuin mielestäni poimimaan sopivan paljon ja monipuolista ohjelmaa. Junaliput olin varannut jo kuukautta aiemmin, sisko oli hoitanut hotellivarauksen. Olin sopinut tapaavani ystävän lounaalla ja lisää ystäviä illallisella. Bloggaripassi oli myönnetty ja laukut pakattu. Näitä messuja olin odottanut edellisten päättymisestä asti, eikä mikään voisi sotkea näitä suunnitelmia!



...paitsi se, että heräsin lähtöä edeltävänä yönä oudon kipeänä, eikä se kipu suostunut hellittämään millään. Lopulta oli pakko lähteä ensiapuun, missä yritin kyllä kovaasti vakuutella lääkärille, että olen lähdössä reissuun aamulla. Lääkäri oli toista mieltä, samoin se kipu. Bloggaripassin sijasta sain sairaalarannekkeen.

Niinhän siinä sitten kävi, että junan lähtiessä minä makasin lääketokkurassa sairaalasängyssä ja odotin pääsyä CT-kuvaan. Onneksi kivun syy selvisi, lääkkeet auttoivat ja pääsin kotiin vielä samana päivänä. Olo oli kuitenkin vahvojen lääkkeiden jäljiltä niin huono, että niille viimeisillekin toivonrippeille messuille pääsemisestä oli heitettävä hyvästit.

Messureissun peruuntuminen harmittaa ihan hirveän paljon, mutta olen kyllä iloinen että sairastuin kotona, enkä vieraalla paikkakunnalla tai junassa.

Lauantaina piti hakea auto sairaalan parkkipaikalta ja kun siinä jalkeilla olin, niin kävin leikkimässä kirjamessuja paikallisessa Prismassa. Siellä on ihan kelvollinen kirjaosasto ja lohduttauduin ostamalla Jani Toivolan Musta tulee isona valkoinen -kirjan, Paperi T:n Post Alfa -runokirjan sekä Pertti Jarlan Fingerporin koko kuva 4 -sarjakuva-albumin. Ja myös villalankaa ja uudet puiset sukkapuikot.Yhtäkään kirjailijaa ei näkynyt, enkä päässyt keskustelemaan kirjoista kenenkään kanssa, mutta eipä ollut liikaa tungostakaan tai jonoa kassalle.

Että ihan ei nyt suunnitelmat Kirjamessujen suhteen toteutuneet, mutta ensi vuonna uusi yritys paremmalla onnella.

Kirjamessu(puoli)maraton

Tämän vuoden kohokohta, Helsingin Kirjamessut, on nyt onnellisesti koettu. Osallistuin messuille vasta toista kertaa, tälläkin kertaa bloggarin ominaisuudessa, Messukeskuksen tarjoamalla bloggaripassilla. Viikonloppu oli ihan huikea! Yritän parhaani mukaan koota tähän postaukseen edes osan messujen huippukohdista.

Matkaan!

Matkalle lähdin perjantaina. Nelituntinen junamatka sujui mukavasti hyvän kirjan parissa ja pikaisesti hoideltujen tuliaisostosten jälkeen lompsin malttamattomana kohti Messukeskusta. Heti ensimmäisenä tapasin Siinan, jonka kanssa vietettiin mieluisa juttutuokio. Hetken ehdin kierrellä eri osastoilla ennen minun ja Hannan päivystysvuoroa bloggaajanurkkauksessa Boknäsin osastolla. Illaksi olin sopinut treffit ystävien kanssa, joten päivystämisen jälkeen olikin jo aika suunnata toisaalle.

 

Kaikeksi onneksi hoksasin poistuessani tiirailla sen verran ympärilleni, että bongasin Don Rosan omalta osastoltaan. Jonoa oli tasan kahden ihmisen verran, joten ei muuta kuin äkkiä jonon jatkoksi. Olin toivonut tapaavani Don Rosan ja pakannut reppuun suosikkitarinani* sisältävän Aku Ankka -lehden. (Kirjojakin minulla kyllä olisi ollut, mutta en halunnut kantaa painavia kirjoja edes takaisin.) Don Rosa oli ystävällinen vielä varmasti kiireisen messupäivän lopulla ja suostui yhteiskuvaankin. Tämä lyhyt kohtaaminen oli yksi messujen kohokohdista, ehdottomasti.

*Unohda koko juttu! (AA 11/2002)
Siinä Milla Magialla on uusi taikasauva, joka aiheuttaa valikoivaa muistinmenetystä: kun taikasauvan mahdin vallassa oleva kuulee oman nimensä, hän unohtaa välittömästi seuraavaksi mainitun asian. Roope ja Aku joutuvat tietysti taian kohteiksi ja unohtavat muun muassa portaat, oven, puhumisen, kävelemisen ja muutaman muun asian/taidon. En vieläkään voi lukea tätä nauramatta ääneen.

 

Lauantai alkoi heti yhdeksältä Bonnierin bloggariaamiaisella. Tarjolla oli maittavan syötävän lisäksi viisi kiinnostavaa kirjailijaa: Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Claes Andersson, Anja Snellman ja Tuula-Liina Varis. Tilaisuutta luotsasivat lämmöllä ja ammattitaidolla WSOY:n ja Tammen edustajat Anna-Riikka Carlson, Tuuli Leppänen ja Nora Varjama. Ensin kutakin kirjailijaa haastateltiin yksittäin ja lopuksi esitettiin muutamia kysymyksiä puolin ja toisin.

Tunnelma oli oikein mukava ja tilaisuus onnistunut. Tein muistiinpanojakin, mutta ei niistä kuulkaa ole blogitekstin suhteen mitään apua. Onneksi paikalla oli runsaasti muitakin bloggaajia, joten niitä yksityiskohtaisempiakin raportteja on luettavissa. Esimerkiksi täältä Ompun blogista löytyy yksi ja Marian Sinisestä linnasta toinen.

Erityisesti viehätyin Claes Anderssonin rauhallisesta, vahvasti läsnä olevasta olemuksesta.

Seuraavaksi hipsin Atenan järjestämään tilaisuuteen, jossa kustannustoimittaja Kanerva Eskola-Hirvanen haastatteli kahta syksyn esikoiskirjailijaa, Soili Pohjalaista ja Tiina Lifländeriä. Oli mielenkiintoista kuulla erilaisista kirjoittamisprosesseista ja kirjoittajan erilaisista rooleista. Mukavaa keskusteluakin syntyi muun muassa siitä, saako kirjailija kommentoida oman kirjansa blogitekstejä. (Tiedoksi kaikille: kyllä saa. Tai jos ei halua tai kehtaa kommentoida suoraan blogiin, aina voi laittaa sähköpostia.)

Alkuiltapäivällä oli vuorossa Teoksen järjestämä tilaisuus. Raikasta välipalaa nauttiessa oli innostavaa kuunnella, kuinka Teoksen toimitusjohtajan Nina Paavolainen haastatteli Kari Hukkilaa, Katarina Baeria ja Leena Parkkista. Hukkilan, Baerin ja Parkkisen teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta kaikkia yhdistää tarkka historian taju. Parkkinen, joka myös opettaa historiallisen fiktion kirjoittamista, kertoi kiinnostavasti miten uskottava ajankuva syntyy.

Loppupäivän kiertelin ympäri messuja, tein ostoksia ja tapasin valtavan määrän vanhoja ja uusia blogituttuja - tietenkin. Voin todeta, että vaikka olin reissulla yksin, hetkeäkään en tuntenut itseäni yksinäiseksi. <3 Julkinen kollektiivinen kiitos siis kaikille tapaamilleni bloggarikollegoille!

Uskoakseni on vähän hölmöä kantaa kirjamessuille omia kirjojaan, mutta niin minä kuitenkin omistuskirjoitusten toivossa tein. Ilokseni voin kertoa, että kaikkiin kotoa roudaamiini kirjoihin sellaisen myös sain. Kirjailijat tuntuvat olevan ihastuttavan pitkäpinnaista ja ymmärtäväistä porukkaa: esimerkiksi Lempiin sain omistuskirjoituksen vessajonossa (ei varmasti lainkaan korrekti paikka lähestyä yhtään ketään, enkä silti usko joutuneeni millekään mustalle listalle).

Pari haastatteluakin maltoin kaiken hälinän keskellä kuunnella. Jukka Petäjä haastatteli Tommi Kinnusta Lopotti-kirjasta ja jos en olisi kirjaa jo lukenut, olisi se varmasti seuraavana lukupinossa. Tämän haastattelun jälkeen hyvin kiireinen Kinnunen suostui ystävällisesti kanssani yhteiskuvaan, jota en kuitenkaan täällä julkaise, koska se ei ole lainkaan edustava.

Hugleikur Dagssonin haastattelu Suomalaisen kirjakaupan osastolla oli sitten taas (luonnollisesti) aivan erilainen kuin Kinnusen. Dagssonin huumori on räävitöntä, estotonta, karua ja toisinaan niin kamalaa, ettei edes hymyilytä. Hänen haastattelunsa oli ehkä hauskinta ja kiusallisinta kuunneltavaa ikinä! Ai taivas!

Tietenkin paljon mielenkiintoista ohjelmaa jäi näkemättä jo siksikin, että on vähän haastavaa olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Olisin myös kovasti halunnut vaihtaa muutaman sanan Tuomas Kyrön kanssa, mutta ehkä otan sen seuraavien messujen tavoitteeksi.

Sunnuntaiaamuna messuilla oli jo huomattavasti väljempää.

Sunnuntaina ehdin tehdä vielä pienen pyörähdyksen messualueella ja tulipa siinä ostettua vielä muutama kirja ennestään raskaiden kantamusten seuraksi. Silti onnistuin pysymään budjetissa vallan mainiosti.

Osa kirjahyllyn uusista asukkaista.

Kotimatkalla voin pahoin ja korvissa humisi messuhallin hälyn jäljiltä vielä pitkälle iltaan. Kokonaisuutena reissu oli kuitenkin niin onnistunut, ettei pieni messukrapulakaan kauheasti riemua himmennä.