Augustus

John Williams: Augustus
(Augustus, 1971)
Bazar 2017, 429s.
Suom. Ilkka Rekiaro

Rakastin John Williamsin Stoneria ja ihastuin myös hänen toiseen romaaniinsa Butcher's Crossingiin. Oli selvää, että haluan lukea tuoreeltaan myös Williamsin viimeiseksi jääneen teoksen, Augustuksen, heti sen ilmestyttyä.

Aloitin kyllä Augustuksen heti kun sen sain, mutta kovasta yrityksestä huolimatta en meinannut millään päästä tarinaan sisään. Lopulta luovutin. Näin puolisen vuotta myöhemmin sisuunnuin ja päätin, että nyt tämä on luettava vaikka väkisin. Tällä kertaa osasin valmistautua hitaaseen alkuun, mutta yllättävän äkkiä juoni pääsikin jo kunnolla vauhtiin.

Augustuksesta tuli Rooman ensimmäinen keisari 33-vuotiaana. Tämä kirja on eräänlainen kirjemuotoinen elämäkerta miehestä, joka kylmän viileästi raivasi tiensä Rooman hallitsijaksi. Ääneen pääsevät Augustuksen läheiset, vihamiehet, sukulaiset ja monet muut aikalaiset, harvemmin mies itse.

Tekstit eivät ole kronologisessa järjestyksessä ja Augustuksella tuntuu olevan niin monta nimeä, etten aina ollut varma, puhutaanko hänestä vai jostakusta muusta. Vauhtiin päästyäni tuntui kuin olisin lukenut aitoja asiakirjoja ja tavallaan niin teinkin, sillä Augustus perustuu vahvasti todellisiin tapahtumiin, henkilöihin ja asiakirjoihin.

Augustus on hieno romaani, joka tahmeasta alustaan huolimatta lunasti sille asettamani korkeat odotukset.

Butcher's Crossing

John Williams: Butcher's Crossing
(Butcher's Crossing, 1960)
Bazar 2016, 334s.
Suom. Ilkka Rekiaro

John Williamsin Stoner oli viime vuoden kirjatapaus, myös minulle. Vähäeleinen kertomus erään miehen elämästä on edelleen vahvasti muistissa.

Butcher's Crossing on erilainen, mutta ei missään nimessä huonolla tavalla. On vuosi 1873, kun Will Andrews jättää yliopisto-opinnot kesken ja lähtee länteen. Butcher's Crossingista hän löytää isänsä vanhan tuttavan, jolla olisi tarjota Willille siisti sisätyö. Will ei kuitenkaan ole jättänyt entistä elämäänsä taakseen viettääkseen päivänsä toimistohommissa. Pian hän onkin jo rahoittanut biisoninmetsästysreissun Coloradon vuoristoon. Muut suhtautuvat neljän miehen uhkarohkeaan matkaan epäillen, mutta joukon johtaja uskoo asiaansa järkkymättä.

Vaikka tarina on aivan toisenlainen kuin Stonerissa, kieli ja kerronta on yhtä laadukasta. En näköjään osaa edes pukea sanoiksi tarinan parhaita puolia: hallittua hitautta, maisemankuvausta ja tunnelmia. Will Andrews lähtee matkaan lähes kliseisen viattomana, mutta tarinan päättyessä Will on jo aivan toinen mies.

Karua, rankkaa, julmaakin luettavaa, mutta minulle täydellisyyttä hipova lukukokemus.

Ja kannestakin on pakko todeta, että jälleen on valittu harvinaisen puhutteleva kuva. Tuo biisoni on upea, kunnioitusta herättävä ja kaunis, mutta silmistä heijastuu väsymys, pettymys ja suru.

Stoner

John Williams: Stoner

(Stoner, 1965)

Bazar 2015, 306s.

Suom. Ilkka Rekiaro

Toisinaan kirja valitsee lukijansa eikä päinvastoin. Stonerin kanssa minulle kävi niin. Selailin Bazarin kevätkatalogia ja jokin minussa havahtui tämän kirjan kansikuvan nähdessäni. Kansi on upea! Tuo mies näyttää siltä, että hänen elämässään riittää kerrottavaa - ja minä haluan sen kuulla.

Stoner on ilmestynyt alunperin 1965, mutta jäänyt ilmestyessään vähälle huomiolle. Sittemmin klassikoksikin nousseesta kirjasta on otettu lukuisia uusia painoksia ja onneksi se ilmestyy helmikuun lopulla myös suomeksi.

Kirja kertaa William Stonerin elämän. Stoner syntyy  vuonna 1891 vaatimattomiin oloihin, Keskilännen pienen maatilan ainoaksi lapseksi. Perheessä ei paljon puhella, pohdiskella tai suunnitella tulevaa, vaan puurretaan arkisissa askareissa aivot lepotilassa. Stoner lähtee yliopistoon opiskelemaan maataloutta, mutta uudessa ympäristössä hän löytää itsestään aivan uusia ulottuvuuksia eikä kotiin palaaminen ole enää vaihtoehto.

Williamsin teksti (ja Rekiaron käännös) on arkisen suorasukaista, toteavaa ja vähäeleistä, mutta jollain käsittämättömällä tavalla äärimmäisen lumoavaa. Periaatteessa Stonerin elämäntarinan voi nähdä tylsänä ja ankeana, mutta minusta kaikki tarinassa toimii. Stonerin elämän valintoja ja käännekohtia ei liiemmin selitellä ja osa tuntui minusta käsittämättömiltä. Mutta niinhän elämä menee: jokainen tekee omat valintansa ja kärsii tai nauttii seurauksista.

Stoner on niitä kirjoja, joita haluaisi yhtä aikaa suositella kaikille ja samalla pitää kaikessa hiljaisuudessa omana aarteenaan. Todella hieno kirja!

PS: Varoituksena kuitenkin kaikille Stonerin lukeville kerrottakoon, että jättäkää ihmeessä kirjan alussa oleva John McGahernin saateteksti lukematta. Siinä nimittäin referoidaan lähes koko kirja.
Minä luen kirjat yleensä tunnollisesti alusta loppuun, mutta joku onnenkantamoinen kehotti hyppäämään saatteen yli ja näin säästyin itse juonipaljastuksilta.