John Williams: Stoner
(Stoner, 1965)
Bazar 2015, 306s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Toisinaan kirja valitsee lukijansa eikä päinvastoin. Stonerin kanssa minulle kävi niin. Selailin Bazarin kevätkatalogia ja jokin minussa havahtui tämän kirjan kansikuvan nähdessäni. Kansi on upea! Tuo mies näyttää siltä, että hänen elämässään riittää kerrottavaa - ja minä haluan sen kuulla.
Stoner on ilmestynyt alunperin 1965, mutta jäänyt ilmestyessään vähälle huomiolle. Sittemmin klassikoksikin nousseesta kirjasta on otettu lukuisia uusia painoksia ja onneksi se ilmestyy helmikuun lopulla myös suomeksi.
Kirja kertaa William Stonerin elämän. Stoner syntyy vuonna 1891 vaatimattomiin oloihin, Keskilännen pienen maatilan ainoaksi lapseksi. Perheessä ei paljon puhella, pohdiskella tai suunnitella tulevaa, vaan puurretaan arkisissa askareissa aivot lepotilassa. Stoner lähtee yliopistoon opiskelemaan maataloutta, mutta uudessa ympäristössä hän löytää itsestään aivan uusia ulottuvuuksia eikä kotiin palaaminen ole enää vaihtoehto.
Williamsin teksti (ja Rekiaron käännös) on arkisen suorasukaista, toteavaa ja vähäeleistä, mutta jollain käsittämättömällä tavalla äärimmäisen lumoavaa. Periaatteessa Stonerin elämäntarinan voi nähdä tylsänä ja ankeana, mutta minusta kaikki tarinassa toimii. Stonerin elämän valintoja ja käännekohtia ei liiemmin selitellä ja osa tuntui minusta käsittämättömiltä. Mutta niinhän elämä menee: jokainen tekee omat valintansa ja kärsii tai nauttii seurauksista.
Stoner on niitä kirjoja, joita haluaisi yhtä aikaa suositella kaikille ja samalla pitää kaikessa hiljaisuudessa omana aarteenaan. Todella hieno kirja!
PS: Varoituksena kuitenkin kaikille Stonerin lukeville kerrottakoon, että jättäkää ihmeessä kirjan alussa oleva John McGahernin saateteksti lukematta. Siinä nimittäin referoidaan lähes koko kirja.
Minä luen kirjat yleensä tunnollisesti alusta loppuun, mutta joku onnenkantamoinen kehotti hyppäämään saatteen yli ja näin säästyin itse juonipaljastuksilta.
