 |
| Bente Helene Schei: Yksinkertaisesti joogaa Mäkelä 2020, 150s. Suom. Julia Rintala Valokuvat: Nicki Twang |
Omissa mielikuvissani olen yhä ketterä ja notkea, kuten joskus 20+ vuotta sitten. Todellisuus on kuitenkin varsin toinen. En ole suoranaisesti kankea, mutta enää en taivu spagaattiin tai lootusasentoon eikä siltakaan onnistunut kun sitä vuosi(kymment)en jälkeen kokeilin. Se ketteryys saattaa olla alunperinkin kuviteltua, mitään siitä ei ole ainakaan jäljellä.
Tässä kevään aikana joku työkavereista oli nähnyt jonkun liikkuvuushaasteen, jota sitten töissä kokeiltiin ja siitä se sitten lähti. Aika pian huomasin, että taipuisuuteni voisi olla parempikin ja päätin tehdä asialle edes jotain.
Joogaa en ole koskaan kokeillut, mutta Bente Helene Schein Yksinkertaisesti joogaa osoittautui täydelliseksi kirjaksi aloittelijalle. Liikkeet on selitetty selkeästi sekä sanoin että kuvin: mistä asennosta lähdetään liikkeelle, mihin tulee kiinnittää huomiota, montako kertaa liike toistetaan ja miten liike vaikuttaa kehoon.
Ensin luin kirjan teoriaosuudet, sitten tutustuin liikkeisiin. Kirjan rakenne on kätevä: siinä on joogaohjelma, jonka voi tehdä joko lyhyenä, keskipitkänä tai pitkänä. Jos lyhyen ohjelman lopulla tuntuu siltä, että haluaa ja ehtii jatkaa, ei muuta kuin kääntää sivua pari kertaa ja hopsan, siitä voikin jatkaa vielä 10-20 minuuttia. Tämän pituudeltaan helposti säädeltävän perusohjelman lisäksi kirjasta löytyy kolme muuta liikesarjaa, joilla voi parantaa vatsan hyvinvointia ja edistää ruoansulatusta, notkisaa selkää, hartioita ja niskaa sekä parantaa tasapainoa ja keskittymiskykyä.
Itse olen keskittynyt lähinnä tuohon perusohjelmaan, mutta tehnyt pari kertaa myös selkää, niskaa ja hartioita notkistavan osuuden, koska sillä alueella minulla on paljon ongelmia.
Alkuun liikkeitä ja ohjeita piti tarkistella vähän väliä, nyt perusasiat alkavat olla jo jotenkin hallussa niin että liikkeiden väliin ei tule ikäviä taukoja. Toinen häiriötekijä oli taustamusiikki. Näppäränä pistin vain spotifysta jonkun joogalistan soimaan, mutta herranen aika että oli ahdistavia äänimaailmoja siellä! Lopulta päädyin rentouttavien biisilistojen pariin ja sieltä löytyi suhteellisen helposti sivuutettavaa, mutta taustaäänet peittävää soitantaa. (Muistatteko, kun joskus 90-luvulla tunnetuista biiseistä tehtiin panhuiluversioita? Nämä rentouttavat kappaleet oli vähän samanlaisia, mutta nyt soittimena on ihan vain kitara tai pehmeä-ääninen piano.)
Osa liikkeistä tuntui luettuna naurettavan helpoilta, mutta osoittautui käytännössä haastaviksi. On vaikea keinua selkärankaa rullaten polvet vatsan päälle nostettuna, jos vatsalihakset ovat rapakunnossa. Lisähaastetta joogaan tuo asentohuimaus, joka herää eloon jos kierrän ja nostan päätä tietyllä tavalla. Kehon toispuoleisuudenkin huomasi todella selvästi: vasen polvi on kuntoutuksesta huolimatta todella jäykkä, marraskuussa nyrjäytetty oikea nilkka taas kipeytyy herkästi edelleen.
No mutta siis.
Yksinkertaisesti joogaa on loistava opas itsenäiseen joogaharrastukseen, myös aloittelijalle! Erittäin lämmin suositus!
PS: Se silta muuten onnistuu jo! :)
En nouse yhtä korkeaan kaareen kuin nuorena, mutta kädet saan suoriksi!
